Sunnuntaina(kin) harhailin päämäärättä kaupungilla, tai oli mulla pieniä asioita hoidettavana. Törmäsin jalanjälkiin uudelleen kun olin tulossa jostain tai menossa jonnekin. Kävin Radost FX:ssa brunssilla, ja kuuntelin jenkkineitosten tulevaisuudensuunnitelmia: "mä en siis koskaan mee niinku naimisiin". "En so not mäkään, tai siis jos niinku meen niin lääkärin tai arkkitehdin kanssa". "Joo niin mäki lääkärin tai jonkun kanssa". Puputin bagelia ja appelsiinimehua ja yritin olla hymyilemättä. Join muuten kahvia eka kerran yli kahteen viikkoon, ja se maistui ihanalta.
Kävin Kavarna Adriassa, koska luulin sitä olde world-stailiksi paikaksi, mutta se olikin aika tyhjä ja tylsä. Join valkoista luomu-sitruuna-vaniljateetä, joka varmaan teeconnaisseurien mielestä on hyvää. Minusta se maistui oudoilta kasvin lehdiltä joihin oli lisätty vaniljaa. Hukkaan siis meni hyvät teet mulle tarjottuna.
Bio Okossa oli kirjabasaari, olin viemässä sinne Haruki Murakamin novellikokoelmaa Blind willow, sleeping woman koska ekan tarinan jälkeen kirja on jäänyt pöydälle ja luulin ettei se ole hyvä. Tänään luin sitä julkisilla paikoilla, ja huomasin etten voi missään tapauksessa koskaan luopua siitä (postaus tulossa myöhemmin). Sain kuitenkin mukaani Okosta Isaac Asimovin lyhytSF-kokoelman Robot dreams ilman vaihtaria. Lupasin viedä sen seuraavaan vaihtotoripäivään takaisin jos se ei ole riittävän hyvä omiin kokoelmiin.
Ostin tulppaaneja kämpille, kuljin vuorotellen auringonpaisteessa ja raesateessa. Sen pituinen se sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti