Lasse, lations ja muut rakkaan ruoan nimet

Lasagne on ystävällistä ruokaa. Sitä on kiva ja melkein nopeakin tehdä, kunhan oikaisee työvaiheissa. Siihen voi upottaa mitä vain kaapissa on ja yleensä aina tulee hyvää. Sitä on vaikea saada epäonnistumaan. Liian löysä tiivistyy yön aikana parahultaiseksi ja liian kuivakin maistuu hyvältä. Ainoa ikävä asia on vuoan putsaaminen ja täydellisen vuoan löytämisen vaikeus: miksei kuivalasset mahdu normaalivuokiin pitkittäin eikä poikittain, aina on oltava halkomassa niitä.

Tämänkertainen ylistyksen kohde pötköttelee jääkaapissa JA PAKASTIMESSA. Tehdyn lasagnen määrä vaihtelee suuresti, joskus tulee pieni annos ja joskus jättimäinen vaikka luulen tekeväni suunnilleen summamutikalla samankokoisesti. Tänään annos oli valtaisa, ja ainakin neljän syömäkerran verran meni pakastimeen.

Vuoka pitää sisällään mm. rucolaa, babypinaattia, raejuustoa, sulatejuustoa, mozzista, Tesco-tomaattikastiketta ja intialaisen dhalin jämät :) Hyvää tuli.

ps. kiitos työkaverin vävylle (tjsp) lations-nimestä, se tuli välittömästi käyttöön kun kuulin!