Prahan elokuva-arkisto ja Ponrepo-leffateatteri on Hugo-leffan ja ajan hermolla. Helmikuussa näytettiin kahdessa osassa Georges Méliès'in elokuvia, onnekkaasti satuin lukemaan lehteä oikeaan aikaan eli tunti ennen kakkososan ainoaa esitystä. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan, kun lippu maksoi 60 kruunua ja sillä näki 8 elokuvaa! Eikä aikaakaan kulunut niiden katseluun kuin reilu tunti. Kaupan päälle sai kuulla flyygelin soittoa, livenä. Leffakimarassa oli mukana kaikki klasarit, Le Voyage dans la lune eli se kuumatkajuttu, Voyage à travers l'impossible (matka aurinkoon) ja A la conquête du pôle (matka Pohjoisnavalle). Opin taas tsekkiä spoilerin verran, snehovy obr tarkoittaa lumijättiläistä.
Leffat oli oikeasti hauskoja, enimmäkseen. Mietin, miltä 1900-luvun alun ihmisestä on mahtanut tuntua katsella jotain jota ei ole ennen nähnyt ja jota ei oikein osaa edes kuvitella. Onko se ollut hauskaa vai pelottavaa. Vertailukohtaa 2010-luvulle on jotenkin vaikea miettiä, kun tuntuu että kaikki on olemassa jos niin haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti