Ajanviettoa kirjastossa ja "kirjastossa"

Prahan kansalliskirjaston ja ylipiopiston kirjaston Klementinumin kaikkein hulppeimmat salit ovat rempassa, mutta kyllä peruslukusalin koristuskin mulle kelpaa. Kirjastokäytännöissä on mennyt vähän aikaa opetellessa, kun mulla ei ole sitä kv-tutoria neuvomassa. Kirjastokortin hankkiminen oli helppoa, paitsi että mukaan varaamani melko hyvä passikuva ei kelvannut vaan kirjastoihminen räpsäsi minusta kammottavan pölähtäneen kuvan korttiin.

Valtaosa kirjoista on suljetussa varastossa, eli teen tilauksen haluamastani kirjasta joko netissä tai propuskalla ja 2-3- tunnin kuluttua haen kirjan tiskiltä. Jos kirjaa ei saa kotilainaan, jää kirjastokortti pantiksi lukemisen ajaksi. Luulin saavani kirjan kotiin, joten mulla oli paperia mukana just ostoslistan verran. Tuhrasin sen täyteen mikroskooppisen pienellä käsialalla tehtyjä muistiinpanoja ääneenajattelusta ja päätin tulla seuraavana päivänä uudelleen läppärin kanssa. Wifi on, aulasta saa kaffee ja limua automaatista. Narikassa on tädit, muuten yliopiston on niin kuin yliopistot yleensä.

Kirjastossa saa ajan kulumaan aivan valomerkkiin asti, Veleslavinovalla on U Knihovny-baari jossa kävin kielikurssilaisten kanssa. Kellarissa oli jotenkin samanlainen nihkeän kostea ummehtunut dunkkis kuin kirja-kirjastossakin. Peruspaikka, henkilökunta puhui englantia ja oli suunnilleen ystävällismielistä. Viini oli halpaa. Voisin mennä toiste, eiköhän me heti maanantain kurssin jälkeen taas ;)