Gnocchi, se on gnocchi. Knöödelistä sen erottaa öö.. se että gnoccheja pyöritellään Italiassa. Duh.
Tästä alkaa helmikuun hymni kotiruoalle, vaikka koti onkin poissa kotoa tällä kertaa. Aion esitellä ylpeänä pöperöni niin pitkään kuin jaksan, ja vielä kommentoida päälle!
Mössöä jäi toinen mokoma, en syö sitä huomenna koska on leffapäivä ja ennen elokuvaa saa käydä Loving Hutissa. Keskiviikkona vasta, olisikohan se silloin muuttunut knöödeliksi?
Palladium-ostarin alakerroksen ruokakauppa saa miinusta suppeasta valikoimastaan. Olisi pitänyt mennä omaan vakio-Albertiin tien toiselle puolelle. Plussaa englannintaitoisesta mukavasta kassasedästä.
Tähänhän saattaisi jäädä koukkuun, kaiken raportoimiseen täällä: miltä nyt ostamani tee maistuu suhteessa edelliseen (Teekanne mansikka+persikka, oikein hyvä), mistä leipomosta saa parhaat sämpylät tai kolacit tai paljonko päivän annos aina itse tehtynä maksaa (tänään arviolta 1,50 euroa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti