Kävin katsomassa David LaChapellen valokuvanäyttelyn Rudolfinumissa (olipa kummallinen kahvila), ja se ei tuntunut miltään. Kiiltäviä alastomia ihmisvartaloita, popkulttuuria, muovia ja kitschiä. Ei tunnu missään. Rudolfinumissa on muuten loistava akustiikka; keskellä salia yskitty kuuluu kauas ja kauan. Kokeilin varmuudeksi monta kertaa.
No sitten tulin sieltä ulos, ajoin ratikalla kahvilaan (vähemmän kummalliseen kuin edellinen), kauppaan ja kämpille. Huomasin tuijottavani ihmisiä ajatellen "miltähän tuo näyttäisi alastomana/kuolleena". Katselin ikkunasta ja mietin miltä maisema näyttäisi tulvan jälkeen. Tulviahan Prahassa on alvariinsa, mutta sellaisen LOPULLISEN tulvan jälkeen. En myös voi lakata miettimästä miten järkyttävän ja naurettavan etuoikeutettu länsimainen/suomalainen onkaan ja olenkaan. Satuin katsomaan kadulla kyyhöttävän kerjäläisen kämmeniä ja tajusin etten ole koskaan nähnyt niin rohtuneita, punaisia ja turvonneita käsiä kenelläkään.
Voi Dave minkä teit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti