Onneksi ei tarvinne osata sanoa koristetaide tsekiksi. Museo on taskukokoinen V&A, muutama tekijä nosti sen heti ekalla käynnillä lempparimuseoiden joukkoon.
Ensinnäkin se on tyhjä ja rauhallinen. Harva viikonloppua Prahassa viettävä ehtii käydä katselemassa lipastoja, lasipulloja tai juhlamekkoja lomasensa aikana, ja vaikka paikka on juutalaisen hautausmaan vieressä, on rakennus ja opastus aika diskreetti.
Toiseksi, lippu on edullinen vaikka ilmaista tiistai-illan sis.pääsyä ei enää ole.
Eilisen Hugo-leffan jälkimainingeissa oli oikein soveliasta, että kello-huoneessa oli automatoneja, hammasrattaita, vietereitä ja muita koneiston anatomisia osia. Erityisesti tykkäsin pääkallon muotoisesta taskukellosta.
Vaikka museon esineistö ei ollut mitenkään erikoisen mielenkiintoista, oli sen esillepanoon ja museon interaktiivisuuteen satsattu Prahan mittakaavassa tosi paljon. Sai kokeilla, ottaa joitain esineitä käteen tai tehdä tehtäviä. Palautteenantoon kannustettiin mittavasti, kun pudotin palautelomakkeen laatikkoon lähtiessäni niin kaikki viisi museosetää hymisivät tyytyväisinä perääni.
Hauskinta oli aikakausien ja tyylien sekoittaminen: 1600-luvun penkin päällä nökötti karmean ruma 2000-luvulla puhallettu lasilamppu, ja trymoo-peilin rivin viimeisessä peilissä oli lasisia kranaatteja ja kaasunaamarin kuvia. Perusäyttelyn seassa oli siis vaihtuvan näyttelyn töitä.
Parhaan seikan jätän viimeiseksi, museon kahvila oli nimittäin jotain aivan muuta kuin mihin museokahvilat yhdistetään! Arkisen mukava, savun ja puheensorinan täyttämä, aivan kulmakuppilan oloinen paikka jossa tädit kahvittelevat kiireettä, taideopiskelijat puhuvat kiivaasti nykytaiteen pelastamisesta ja pukuäijät piipahtavat töiden jälkeen tuopposella. IHANA paikka, sinne olisi voinut jäädä vaikka koko illaksi. Taustalla soi Led Zeppelinin Houses of Holy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti