Apokalyptiset unet

1. Maailma on tuhoutumassa, ja sukkula/arkki tjsp. n ainoa keino pelastua. Sukkulaan on ymmärrettävästi pitkä jono. Jonottaessani huomaan, kuinka eläkeläisiä tai vanhempaa väkeä tulee jonoa vastaan. He kertovat antaneensa paikkansa nuoremmille. Murehdin ensimmäisen poikaystäväni kohtaloa, hän ei ole päivittänyt fb-profiiliaan aikoihin ja pelastuskuljetuksesta informoitiin vain facebookissa.

2. Riihimäen asemalla henkilökunta kehottaa minua nousemaan paikallisjunaan, joka on nopeampi ja säästää aikaa. Emmin hieman, juna näyttää karjavaunulta tai junalta jolla kuljetettiin ihmisiä keskitysleirille. Ahtaudun kuitenkin kovalle penkille pimeään vaunuun. Juna lähtee liikkeelle, kiihdyttää ja ajaa tunneliin. Tunnelissa vastaan tulee toinen juna, törmäämme täydessä vauhdissa. Kova kirskuva ääni, kirkas pistävä valo ja sitten pimenee. Seuraavaksi unessa herään jossain, mutta en tiedä missä. Enkä vielä valveillakaan saa sitä mieleeni.

Liikaa duunia?

Polttaa kesäkatu (kuollutta) miestä

John Ajvide Lindqvistin Handling the undead (alkup. Hanteringen av odöda) tarttui mukaan Tukholmasta. Olen lukenut viime aikoina - yllättäen itsenikin - kauhua, ja pitänyt tekijän aikaisemmista tuttavuuksista (Ystävät hämärän jälkeen ja Ihmissatama). Ei tämäkään pettänyt odotuksiani, vaikka vähän ristiriitaiset tunteet jäikin.

Tukholmaa koettelee helleaalto ja kaksi kummallista ilmiötä: sähkölaitteet eivät tahdo mennä pois päältä ja kuolleet eivät tahdo pysyä haudoissaan. Helteellä molemmat kiusallisia juttuja, ainakin pidemmän päälle.

Naapurimaan zombijuttu on riittävän realistinen mutta toisaalta riittävän fantastinen ollakseen vetävä ja viihdyttävä. Loppuratkaisu jäi vähän kaivelemaan, mutta ei siitä sen enempää.

Ajvide Lindqvistilta ilmestyy toukouussa Lilla stjärna, odotellaan.

Uni kokoaa päivän palaset

Viikonloppuna Tukholmassa näin jatko-unen, ensin pe-la -yönä alun ja seuraavana yönä sitten lisää. Jälkeen päin on helppo palastella päivän tapahtumat, jotka alitajunta käsitteli yöllä: Tukholma, suojatiellä vastaan tullut bullterrieri + Jonathan Carrollin puhuvat koirat, Topi-koiran kurja kohtalo, ihmettelyt minun työni sisällön kertomisesta appivanhemmille, Liisa ihmemaassa-leffan kaksoset ja vainukoira joka puhui Timothy Spallin äänellä ym.

Näin unta, että meillä oli kaksi pitkulaista, frettimäistä koiraa. Toisen huhuttiin osaavan puhua, mutta emme tienneet kumman. Molemmat pysyivät vaiti. Seuraavana yönä joulun vietossa anopin luona supatin puhuvan (vielä vaiti pysyvän) koiran korvaan: vien sinut meille kotiin juhlien jälkeen, sitten voit puhua ihan vapaasti. Selailin myös Roppongin karttaa.
Aamulla ei hajuakaan siitä, mikä tai missä on Roppong. Googlaamalla selvisi että Roppongi on
a) kaupunginosa Tokiossa
b) japanilainen ravintola Tukholmassa

Kyllä mieli on noheva! Minä vain katselen lopputulosta= unta jonka alitajunta on mulle koonnut.

Sportlov i Sthlm

Kiva pitkä aurinkoinen viikonloppu takana, onneksi kotonakin tänään paistaa A.

Hotelli Scandic NorraBantorget oli mainiolla paikalla Drottninggatanin kulmassa, siitä oli lyhyt matka niin Hötorgetille kuin Vasastaniinkin. Hotelli oli perussiisti, saatiin business-huone ja johtajan tervehdyskirje pöydällä kera namien. Hotellin ravintolan ruoka oli ihan ok, sanonnan neutraalissa merkityksessä. En missään tapauksessa olisi maksanut täyttä hintaa ko. pöperöstä, mutta kyllähän sen söi kun lähes ilmaiseksi sai.

Pengottiin St. Eriksgatanilla 5 levykauppaa, enempää ei yhdellä kertaa jaksa. Ja olisi pitänyt olla lista mukana, nyt tuli vain hepuli kaikesta mukavasta eikä osannut miettiä selkeästi mitä haluaa. Malmskillnadgatanilla oli hyvä/huono hårdrock-kauppa Heavy sound rock shop. Hyvä siksi, että siellä oli vain hyvää musaa, huono siksi että ilolla löydetyt harviis-DVD:t ei toimineet :( Rahat saatiin kyllä takaisin, mutta silti jäi harmittamaan. Olen edelleen taipuvainen pitämään Bengansia kaupungin parhaana levykauppana.

Ravintolasuunnitelmia piti muuttaa monta kertaa , kun selvisi että hotellin rafla on kiinni sunnuntaisin, samoin kuin monet kasvispaikat. Loppujen lopuksi perjantaina syötiin italialaisessa Primo ciao ciao -paikassa ja sunnuntaina Örtagårdenin buffet-pöydässä. Perjantain pizza oli hyvä, tuoreista vihanneksista tehty ja riittävän maustettu. Noutopöytä oli (taas) ihana, ja miehen iloksi padoista ja kattiloista löytyi myös lihaa!!

Liisa ihmemaassa oli hyvä/pettymys. Hyvä tottakai, mutta ei mitenkään timburtonmainen. Seurasi sadun kaavaa aika orjallisesti, ja sitten välillä saattoi olla kohtaus joka takuulla hämmensi ja pelotti lapsia. Vähän ambivalentti olo jäi, mutta kyllä leffan hahmot tuli uniin = hyvän leffan merkki.

John Ajvide Lindqvistin Handling the undead on viimeistä lukua vaille valmis, siitä tulossa oma postaus. Tykkään!

SEURAAVALLA reissulla:
* väliin jääneet kasvisraflat
* kissapuoti Katt!Katt!
* kesällä saaristoon (fillari mukaan laivaan?)
* kattokävelylle haluaisin mutten koskaan uskalla

Kasvis matkailee

Olen tajunnut vasta näin vanhemmiten kasvisravintoloiden olemassaolon. Myös hoksannut että voin ennen lähtöä tsekata mistä vegeruokaa löytyy määränpäässä, niin ettei sinne päädy vain vahingossa. Olen siis kymmenen vuoden ajan istunut sianniska-hospodoissa ja järsinyt sitä ainokaista marinoitua juustoa tai mautonta munakasta... On kuin uusi maailma olisi auennut ruokailijalle! Valinnan vaikeus!

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus maistella taas lisää Tukholman kasvisantia. Kyllä se vain onkin mukava kaupunki, jospa vain säät suosisivat joulukuuta paremmin. Hermitage Gamla Stanissa ja/tai Hermans Hojdare Söderissä on merkattuna karttaan. Toinen vegelle sopiva vaihtoehto on etniset paikat, esim. etiopialainen Abyssinia tai kovin kehuttu Malaysia.

Saan viikon etumatkaa Tim Burtonin Liisa ihmemaassa-leffan Suomen ensi-iltaan kun katson sen siellä lauantaina, spoilaan tänne häpeilemättä jos jotain mainittavaa on :)

Boheemielämää

Olipas ihanaa käydä pitkästä aikaa Prahassa. Näin Boheemielämää kansallisoopperassa, ja The Imaginarium of Dr. Parnassus -leffa voitaneen laskea samaan kategoriaan.

Yksi parhaista fiiliksistä on tämä: sä olet (ihan pakko käyttää Häkkistermiä) leffassa katsomassa hyvää, tajuntaa laajentavaa elokuvaa. Sä tulet ulos leffateatterista, orientoidut pikku hiljaa takaisin tähän elämään ja huomaat olevasi Prahassa. Charlie Hustonin pulp noir- tarina Already dead toi taas jotain tuoretta vampyyritarinoihin, vaikka väkivaltaa oli mulle melkein liikaa, genreen nähden sopivasti. Taas uusi antisankari, joka ei ole harrastanut seksiä vuosikymmeniin...

BW Pav- hotellin huone oli hassun muotoinen, kylppäri melkein huoneen kokoinen ja sokkeloinen (ks. kuva). Kuten pohjapiirustuksesta näkyy, ei vanhaan taloon tehdyssä hotellissa ole kahta samanlaista huonetta, kiva.

Haluan heti takaisin!

Ruokapoliittinen kannanotto: porkkana-rakuunakeitto ja focaccia

Tästä postauksesta piti tulla lempeiden makujen ylistys, mutta ei. Porkkanakeitto onnistui edes vähän toiveiden mukaisesti, vaikka curryn maku katosi jonnekin (tarttui kattilan kanteen?) ja jäljelle jäi rakuuna+feta. Mutta: pehmenneet perunat ja hikiset porkkanat eivät muutu keitossa maukkaaksi yhdistelmäksi, vaan ne jäävät hikisiksi ja pehmeän makuisiksi... Priimalaatuiset ainesosat mahdollistavat lopputuloksen olevan enemmän kuin osiensa summa, niin kuin hyvässä ruoassa on. Nyt raaka-aineet pyytelevät anteeksi olemassaoloaan ja näivettyneisyyttään, eikä onnistunutkaan maustaminen pelasta ruokaa.

Focacciasta tuli juuri niin jämäjauhojen makuinen kuin pelkäsin, mitä muuta voi olettaa jos hiivaleipäjauhojen parasta ennen on v. 2008? Siis onko meillä leivottu viimeksi ENNEN vuotta 2008?? Lisukkeeksi mukaan viskaamani grahamjauhot puolestaan tekevät kaikesta niin terveellisen makuista, että vähempikin riittäisi. Italia on kaukana tästä leipuskasta, muistelen kaiholla Milanossa syömääni peruna-focacciaa, joka oli niin mehevä ja pehmeä ja riitti kokonaiseksi lounaaksi.

Nyt likasin kaikki omistamani astiat keskinkertaisen aterian vuoksi, kyllä harmittaa. En viitsi edes postata reseptejä, ja kuvan laitan vain itseäni ruoskimistarkoituksessta. Illan viini, Yali carmenere on liian voimakasta tällaiselle hutulle, plääh. Täytynee kaivella jääkaapista joku juustopala viini ystäväksi.

Ruoanlaittomusiikkina tänään Chrissie Hynde, Stevie Ray Vaughan, Jeff Beck ja Ronnie James Dio, Spotifyn pirtsakoilla mainoksilla laimennettuna.