Katselin unta

Olipa merkillinen alkuillan tai myöhäisiltapäivän (21.00-21.45) uni!

Katselin toimintaa vierestä tai ulkopuolelta elokuvamaisesti, osallistumatta siihen millään lailla. Analysoin tapahtumia samalla, niin kuin puolitylsää leffaa repostellaan. "Onpa kökösti toteutettu kohtaus", "tästä tietää että on kyseessä nuortenleffa: kun taistelun jälkeen kukaan ei kuole vaan jää vain maahan voihkimaan".

Oli poikia, jotka puolustivat lapsuudenkotiani hyökkääjiltä, mm. vihaiselta vuokraisännältä. Toiminnan moottorina hääri Petteri Piiparinen-niminen vaalea poika. Petteri, yhdessä side kickin kanssa, aseistautui puukepein ja mopinvarsin (flashback keppijumpasta) ja kävi vainolaisten kimppuun. Tuloksena siis taistelutanner jossa vuokraisäntä ja toinen antagonisti maassa makaamassa voipuneena, mustelmilla mutta elossa.

Taistelukohtaukseen liittyy myös kiinnostava selkounellinen piirre. Jouduin nopeuttamaan muksintaa ja mätkintää, koska tiesin ihan pian herääväni.

Otetaan mitä kaapista löytyy

Appelsiininen inkivääri-porkkanakeitto, lämmin kikhernesalaatti tsatsikisoosilla ja vielä perussalaattia päälle. Jälkiruoaksi mansikka-vaniljakiisseli. Aika hyvin arkisunnuntaiksi!

Viikonlopun muu saldo: useita jaksoja Näkemiin vaan Murua, ei yhtään kirjaa (!) eikä yhtään viiniä/siideriä/tjsp. alkoholipitoista juomaa. Muutama toteuttamista vaille valmis reissusuunnitelma.

Vuodenvaihtoruoka 2010-2011

Ei ollutkaan sushi &co vaan italialaista: perussetti-antipasti (kaprikset, oliivit, artisokka, kuivatut tomaatit, pesto+crostini, savulammasta [no tämä nyt ei kuulu perussettiin yleensä], melanzane alla parmigiana ja dolcina semifreddo. D'Istinto syrah ryhditti tukevaa ja rasvaisehkoa kasvisruokaa hyvin, sen sijaan Chilen luomumerlot 35 astetta ei. Yksi vieraista luonnehti viiniä "lapselliseksi".

Huomioitavaa oli munakoison erittäin runsas hupeneminen paistettaessa, paistajalle tuli jo huoli riittääkö kaksi kauniin mustanpullukkaa koisoa 4 henkilölle. Riitti, mutta kuudelle ei olisi riittänyt. Ruoka oli moussakan ja lasagnen välimuoto, hyvä ja täyttävä jos kohta turhan tanakka arkipöytään kolmen juustonsa ansiosta.

Espressolla maustettu semifreddo pääsi jäätymään yli semin (4 tuntia pakastimessa), ja henk. koht. en näköjään pidä erityisesti mascarponen mausta. Tamperelaisten lakka- ja karpalokonvehtien ja Carolans'in kanssa sain kumottua annokseni, mutta seuraavan kerran se valmistuu kotimaisesta tuorejuustosta tai muusta hivenen keyemmästä kiitos.

Illan kuohuviinit matkasivat ympäri Eurooppaa, ja voittajaksi selviytyi berliinintuliainen: oli hyvä että kannoin Fürst von Metternich -skumppaa useamman pullon.

Oli mukavaa, ilta venyi yöksi ja aamuksikin mutta mikäpä oli ollessa hyvien ystävien seurassa.

Välipäiväin ruokapolkuja

Strasbourgin muisteloidenomaisesti meillä syötiin jouluaattona elsassilaista sipulipiirakkaa Jean-Baptiste Adamin Kaefferkopf-rieslingin saattelemana. Viinietikka piiraassa on se je ne sais quoi, mustaleima-Emmentalin tilalla oli tällä kertaa Comtéa. Tukevaa, sydämellistä.

Lempparisalaatissani on usein marinoituja päärynöitä. Eilen päärynät hukkuivat balsamicoon ja appelsiinimehuun, mausteena korianteria ja muscovadosokeria. Romaine- ja friseesalaattia, makeita herneitä, mehevää punasipulia ja sitten gorgonzolaa. Mukava kirpeän, makean ja suolaisen yhdistelmä. Viininä vaisu La Fonda -reilun kaupan Carmenere/Cab.Sav.

Uutena vuotena on aikomus pyöritellä vieraille tofusushia, jos vain import-skumppani Fürst von Metternich on sille riittävän kuivaa. Tai sitten gewürztraminer tai riesling (jo toisen kerran viikon sisällä, ajatella!). Alkuun misosoppaa tai joku inkiväärihommeli. Makea päätös vuodelle on vielä mietinnässä. Syökö ne Japanissa jälkiruokaa ollenkaan?

Syö, juo, mies, nainen, Berliini

Joulumojito aulabaarissa

Hummusbagel lounaaksi lähtöpäivänä

Cookie's cream: pääruokana hokkaidokurpitsa-pure + höysteet joita en enää muista
Cookie's cream: jälkiruokana toffee-juustokakku, viskipersikat ja marjajäädyke jonka raaka-ainetta en muista (huono ruokabloggari!)

Tätä minä en juonut

Kälte im Berlin

Kivaa oli, vaikkakin kylmää. Yhtenä päivänä oli -16 astetta pakkasta, ja se tuntui vähän liialliselta. Luntakin enemmän kuin kotiseudulla. On mentävä kesäsäällä uudestaan, jotta näkee millainen kaupunki on normaalisti. Mukavan arkista, rähjäistä, tyhjiä lumen alta heinää kasvavia tontteja ihan ydinkeskustassa ja paljon paljon graffiteja. Vähän kaunista, mutta se sitten ylenpalttisen isoa ja mahtipontista.

Cookie's cream ei pettänyt odotuksia: kunnianhimoista, kekseliästä kasvisruokaa viikoittain vaihtuvalla ruokalistalla. Kuvat ja ruokalajit tulossa näytille kotoa oman piuhan äärellä. Seuraavalla reissulla (se on tulossa, sicher) CC:n sisarravintolaan Chippsiin.

Neljä joulutoria nähty: Gendarmenmarkt, Alexanderplatz, Unter den Linden ja Potsdamer Platz. Lisäksi bongattu luonnollisesti mm. Ampelmann ja Sandmännchen. Jepa nahkarotsi ostettu ♥. Tuliaisia ja lahjoja hankittu. Joulu tulkoon kun se kerran pyrkii.

Ho ho ho naar weer

Sanoo hollantilainen joulupukki. Tämän joulun pitäisi sujua toivottavasti melko kivuttomasti: ohjelmalistalla Berliini, Helsinki, suvun ja miehen suvun tapaamista ja vieras läntisiltä mailta. Aatto omassa kotona, for the first time in my life I guess.

Muutamia paketteja on jo tipahdellut niin amazonilta, levykauppa äxästä kuin parista muustakin levy-, kirja- ja elokuvapuodista. Nyt kuuntelussa Lemmy ja The Wörld is Yours. Ei paha.

Berliinissä aikomus käydä siinä merkillisessä Cookies Cream-kasvisraflassa, jonne on hankala löytää ja jonka ruokalistaa ei tiedä etukäteen. Lisäksi gluhweinia, pasteerausta joulutoreilla, kirjakauppoja, designia... ehkä yksittäinen museo muttei koko saarta. Kenties joku keikka.

Jospa tästä juhlasta jotenkin selvittäisiin, kun sitä vain riittävästi lepyttelee Muumien lailla. Miksi tää on aina yhtä hankalaa? Ateisti/agnostikkokaan ei tältä välty.