Vuodenvaihtoruoka 2010-2011

Ei ollutkaan sushi &co vaan italialaista: perussetti-antipasti (kaprikset, oliivit, artisokka, kuivatut tomaatit, pesto+crostini, savulammasta [no tämä nyt ei kuulu perussettiin yleensä], melanzane alla parmigiana ja dolcina semifreddo. D'Istinto syrah ryhditti tukevaa ja rasvaisehkoa kasvisruokaa hyvin, sen sijaan Chilen luomumerlot 35 astetta ei. Yksi vieraista luonnehti viiniä "lapselliseksi".

Huomioitavaa oli munakoison erittäin runsas hupeneminen paistettaessa, paistajalle tuli jo huoli riittääkö kaksi kauniin mustanpullukkaa koisoa 4 henkilölle. Riitti, mutta kuudelle ei olisi riittänyt. Ruoka oli moussakan ja lasagnen välimuoto, hyvä ja täyttävä jos kohta turhan tanakka arkipöytään kolmen juustonsa ansiosta.

Espressolla maustettu semifreddo pääsi jäätymään yli semin (4 tuntia pakastimessa), ja henk. koht. en näköjään pidä erityisesti mascarponen mausta. Tamperelaisten lakka- ja karpalokonvehtien ja Carolans'in kanssa sain kumottua annokseni, mutta seuraavan kerran se valmistuu kotimaisesta tuorejuustosta tai muusta hivenen keyemmästä kiitos.

Illan kuohuviinit matkasivat ympäri Eurooppaa, ja voittajaksi selviytyi berliinintuliainen: oli hyvä että kannoin Fürst von Metternich -skumppaa useamman pullon.

Oli mukavaa, ilta venyi yöksi ja aamuksikin mutta mikäpä oli ollessa hyvien ystävien seurassa.

Välipäiväin ruokapolkuja

Strasbourgin muisteloidenomaisesti meillä syötiin jouluaattona elsassilaista sipulipiirakkaa Jean-Baptiste Adamin Kaefferkopf-rieslingin saattelemana. Viinietikka piiraassa on se je ne sais quoi, mustaleima-Emmentalin tilalla oli tällä kertaa Comtéa. Tukevaa, sydämellistä.

Lempparisalaatissani on usein marinoituja päärynöitä. Eilen päärynät hukkuivat balsamicoon ja appelsiinimehuun, mausteena korianteria ja muscovadosokeria. Romaine- ja friseesalaattia, makeita herneitä, mehevää punasipulia ja sitten gorgonzolaa. Mukava kirpeän, makean ja suolaisen yhdistelmä. Viininä vaisu La Fonda -reilun kaupan Carmenere/Cab.Sav.

Uutena vuotena on aikomus pyöritellä vieraille tofusushia, jos vain import-skumppani Fürst von Metternich on sille riittävän kuivaa. Tai sitten gewürztraminer tai riesling (jo toisen kerran viikon sisällä, ajatella!). Alkuun misosoppaa tai joku inkiväärihommeli. Makea päätös vuodelle on vielä mietinnässä. Syökö ne Japanissa jälkiruokaa ollenkaan?

Syö, juo, mies, nainen, Berliini

Joulumojito aulabaarissa

Hummusbagel lounaaksi lähtöpäivänä

Cookie's cream: pääruokana hokkaidokurpitsa-pure + höysteet joita en enää muista
Cookie's cream: jälkiruokana toffee-juustokakku, viskipersikat ja marjajäädyke jonka raaka-ainetta en muista (huono ruokabloggari!)

Tätä minä en juonut

Kälte im Berlin

Kivaa oli, vaikkakin kylmää. Yhtenä päivänä oli -16 astetta pakkasta, ja se tuntui vähän liialliselta. Luntakin enemmän kuin kotiseudulla. On mentävä kesäsäällä uudestaan, jotta näkee millainen kaupunki on normaalisti. Mukavan arkista, rähjäistä, tyhjiä lumen alta heinää kasvavia tontteja ihan ydinkeskustassa ja paljon paljon graffiteja. Vähän kaunista, mutta se sitten ylenpalttisen isoa ja mahtipontista.

Cookie's cream ei pettänyt odotuksia: kunnianhimoista, kekseliästä kasvisruokaa viikoittain vaihtuvalla ruokalistalla. Kuvat ja ruokalajit tulossa näytille kotoa oman piuhan äärellä. Seuraavalla reissulla (se on tulossa, sicher) CC:n sisarravintolaan Chippsiin.

Neljä joulutoria nähty: Gendarmenmarkt, Alexanderplatz, Unter den Linden ja Potsdamer Platz. Lisäksi bongattu luonnollisesti mm. Ampelmann ja Sandmännchen. Jepa nahkarotsi ostettu ♥. Tuliaisia ja lahjoja hankittu. Joulu tulkoon kun se kerran pyrkii.

Ho ho ho naar weer

Sanoo hollantilainen joulupukki. Tämän joulun pitäisi sujua toivottavasti melko kivuttomasti: ohjelmalistalla Berliini, Helsinki, suvun ja miehen suvun tapaamista ja vieras läntisiltä mailta. Aatto omassa kotona, for the first time in my life I guess.

Muutamia paketteja on jo tipahdellut niin amazonilta, levykauppa äxästä kuin parista muustakin levy-, kirja- ja elokuvapuodista. Nyt kuuntelussa Lemmy ja The Wörld is Yours. Ei paha.

Berliinissä aikomus käydä siinä merkillisessä Cookies Cream-kasvisraflassa, jonne on hankala löytää ja jonka ruokalistaa ei tiedä etukäteen. Lisäksi gluhweinia, pasteerausta joulutoreilla, kirjakauppoja, designia... ehkä yksittäinen museo muttei koko saarta. Kenties joku keikka.

Jospa tästä juhlasta jotenkin selvittäisiin, kun sitä vain riittävästi lepyttelee Muumien lailla. Miksi tää on aina yhtä hankalaa? Ateisti/agnostikkokaan ei tältä välty.

Fatboy flies

Marraskuu on ollut pitkä ja tappavan kiireinen. Eräänä yönä, kun tiesin joutuvani heräämään aikaisin ja lähtemään sadan kilometrin päähän keikalle, kävin mielessäni läpi paria isompaa tapahtumaa ja niiden järjestelyjä ja stressasin oikein pitkän kaavan mukaan, näin piiiitkästä pitkästä aikaa lentounen!

Edellisenä pävänä kertomani toive saada Fatboy-riipppumatto sai uudet ulottuvuudet: unessa riippumattoa tuulettaessani se otti tuulta alleen ja lensin sen avulla. Kun ensilennon säikähdyksestä ja riemastuksesta selvisin, kokeilin millä tekniikalla saadaan paras lopputulos, miten laskeudutaan sievästi ja miten tuulet kannattaa ottaa huomioon. Lähes lentotiedettä. Fatboy oli kirkkaankeltainen.

Alitajunnaa lahjoittama uni se tuli tarpeeseen, kiitos siitä itselleni.

Jasper Fforde: Shades of grey

Tästä kirjasta ei ainakaan tehdä elokuvaa. Niin monimutkainen, kirjallinen ja brittiläinen sen spefitarinan kuljetus on. Tulevaisuuden luokkayhteiskunta muodostuu värien erotuskyvyn mukaan, duunarit näkevät vain harmaata ja violetit ovat eliittiä. OMG, RGB, sanoisin.
Ihmiskunta tottelee myös merkillistä moraalisäännöstöä tai koodistoa: sinun ei pidä käyttämän ruohonleikkuria tiistaisin tai kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen koiraeläinten kanssa on kiellettyä mikäli tilanteeseen liittyy myös avoauto. Ulkoapäin tämän meidän ihmiskunnan laki tai moraali voi vaikuttaa joskus yhtä mielekkäältä ja käytäntöä palvelevalta, epäilemättä. Shades of Greyn maailmassa pelätään ukkosta, joutsenia ja pimeää. Mikä ettei.

Pyrkyri-punainen Eddie haaveilee aviosta (ja arvon noususta) violetin typykän kanssa, kunnes ihastuu kaikkien odotusten vastaisesti nenäkkääseen ja kylän nykerönenäisimpään harmaaseen Janeen. Eddie ottaa vastaan vaarallisen värimateriaalin hakutehtävän tehdäkseen vaikutuksen tyttöön, oppii reissullaan kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnan ja sen että kyseenalaistajia odottaa kuolema tai joku muu kuolemaa pahempi kohtalo.

Kirja oli kaikkiaan aika F1493, välillä kerronta tuntui 808080:lta mutta sitten taas joku juttu kohotti sen FF4500:ksi.