Wien on kaupunkina jo tuttu, mutta vasta nyt kävin useammassa vegeravintolassa, kunhan löysin ne ensiksi. Moni pikkupaikka oli piilossa syrjäkaduilla tai sisäpihoilla, etsin ruokapaikkoja huhtikuun helleaallosta hämmästyneenä (+26 pääsiäislauantaina).
Näyttää siltä, että Itävallassa on vallassa se sama luomu-ja biodynaamisuusbuumi kuin muuallakin, Suomea ehkä lukuun ottamatta. Biokauppoja oli joka kaupunginosassa, ja usein niiden yhteydessä oli minibistro jossa tarjottiin kevyttä lounasta, lisäksi salaatteja, quicheja ym.
Saalis:
Formosa on samalla Mariahilferstrassen sivukadulla (Barnabitenstr.) kuin italialainen Frascati (ei se sama Frascati kuitenkaan kuin Jonathan Carrollilla, höh).
Makro Fleischmarktilla oli pääsiäisen kiinni. Paikka oli kivan rauhallinen sisäpiha, suihkulähde ja kaikki.
Bioladen Grüner Baum (Biberstr.22) tarjosi elämäni edullisimman keittolounaan: maksoin isolla setelillä+ annoin summan sentit siihen päälle, ja illalla huomasin että olin saanut takaisin 16 euroa liikaa... En voinut enää palata takaisin korjaamaan mokaa, koska seuraavana aamuna oli lähtö Suomeen. Toivottavasti pikkupuoti ei tästä mennyt konkurssiin, paikan hapatettu leipä oli hyvää ja banaanilla höystettyä.
Paradies Naturkost (Altg. 23 Hietzing) oli toinen ekokaupan yhteydessä oleva pikkupaikka. Schönbrunnin ympärillä oleva Hietzingin kaupunginosa oli muutenkin viehättävä, kylämäinen. Tähänkin oli varmaan osuutensa ihanalla auringonpaisteella. Kaikkihan silloin näyttää viehkolta, H.R. Gigeriä myöten. Kävin katsomassa heebon näyttelyn, ja olipa kylmät väreet selkäpiihin nostavan vaikuttava!
Säästän viimeiseksi parhaan ravintolakokemuksen tällä reissulla, ja yhden parhaista pitkään aikaan ylipäänsä: Landia (Ahorneg. 4) oli juuri niitä ravintoloita, joista ei halua lähteä kotiin. Istuin bambun varjossa ulkona, join spritzeria ja odottelin rauhassa kun kokki valmisti minulle punajuuri-kookoskormaa quinoapedillä. Annoksen kruunasi friteeratut pinaatinlehdet, joista tuli samaan aikaan kevyen kasviksellinen ja tanakka uppopaistettu fiilis. Ihana annos! Jälkiruoaksi olisi ollut tarjolla hunajakakkua ja vaikka vallan mitä, ehkä seuraavan kerran sitten.
Ravintolassa oli monenlaista asiakasta: kuusikymppisiä Birkenstock-hippejä, naapuritalon 85 vee mummo kuluttamassa aikaa, nuoria kundeja maistelemassa sameita luomuoluita, pimuja shoppailukierroksella, niin ja minä. Rafla oli Neubau-kaupunginosassa, joka myös ihastutti kovin. Heti siinä Mariahilferstrassen hulinan tuntumassa, mutta kuitenkin toisenlainen maailma. Ei kansainvälisiä merkkikauppoja vaan huopa-, nahka- tai tatuointitaiteilijoiden, goottikorusuunnittelijoiden, anarkististen T-paitoja painattavien ja muiden pienyrittäjien puoteja.
Kaikkiaan Wien nosti asemiaan taistelussa suosikkikaupungeista tällä reissulla! Kaikki meni hyvin, nappiin ja niin kuin piti tai jopa alkuperäistä suunnitelmaa paremmin. Kahvikin oli niiiiin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti