Maailman rumin keitto

Tämä postaus on vajaa, koska ei ole todisteeksi kuvaa ko. keitosta. Koetan kuvata jämät illalla, vaikka suurella todennäköisyydellä ne on syöty tällä välin. Tai sitten lisään kuvan jostain savi-liejulöllöstä tahi peräti kertaalleen syödystä ruoasta ;P.

Mutta kannattaa uskoa, kun kerron. Kookos-linssikeitto näyttää harvinaisen luotaantyöntävältä, samean harmaanruskeaa epämääräisine klimppeineen. Keitto on kuitenkin (ehkä osittain juuri kontrastina lookiinsa) huikean hyvää. Pinnalle pinaattia, mahdollisesti luskallinen maustamatonta jogurttia. Keitto todistaa myös vääräksi sen luulon, että sipuli+vs+jeera pitäisi kuullottaa. Sinne sekaan vaan, ja hyvin maistuu! Tämänkin reseptin takana on Celia Brooks Brown.

Elämä ilman grilliä

Joskus grillistä olisi iloa, kuten nyt vaikka viime lauantaina. Sain teriyaki-vartaat kypsennettyä sähköuunissakin, mutta sytytysnesteen tai kaasun maku olisi tehnyt siihen oman säväyksensä. Aneeminen sähkögrilli ei paikkaa tilannetta, valurautainen parila ehkä.

Ilman grilliä grillattua:
Teriyaki-kasvisvartaat
Uunissa paahdettu parsa (siis jo toisen kerran jo tänä keväänä! ja erinomaista jo toisen kerran! hyvä minä!)
Jogurtti-seesamdippi <- tämä oli juuri niin hyvää kuin Celia Brooks Brown reseptissään hehkuttaa. Yleensä ruokakirjailijan hypetys omista resepteistään on vähän epäilyttävää, mutta tällä kertaa se ansaitsi paikkansa. Miten voikin yksinkertaisista ainesosista tulla jotain ihan uuden- ja erilaista ja namskia.

W3 viininä, taas. Se on valkoviiniksi moniulotteinen ja kiinnostava.

Ei oo halloumi hyvää kun yksin syö

Keikkaleskenä. Herkut maistuvat sahanpurulta ja juuttuvat kurkkuun yksin, melkein.
Kävin kaupassa ilman minkäänlaista ennakkoajatusta lopputuloksesta, tällainen menu siitä sitten tuli:

* halloumisalaatti hunajamelonilla ja balsamico-vinaigrettella (olen nyt NIIN ihastunut emulsiomaisiin peruskastikkeisiin)
*artisokkatahnaa sämpylällä <- tähän kommentti: ilmeisesti makunystyni on totutettu liian valkosipuli-chilipitoisiin tahnoihin koska tähän oli pakko 1 paahdetun valkosipulin lisäksi lisätä 1 raaka kynsi - ja sen haistaa nyt hengityksestä. Paahdettu vs tuoksui ja maistui hyvältä, miedolta mutta hyvältä.
* viininä Alsacen 3W - riesling, muscat ja pinot gris. Vain Muscat maistui ensin, ja olin jättää koko viinin kesken. Nyt auenneena myös muita makuja kuin rusinasoppa.
*ruokamusana Dropkick Murphys ja Going out in style + Foo F ja uusin plätty. Effing Spotify rajoituksineen, 10 tuntia paukkuu kahdessa illassa.
* dolcena odottaa viikunahillo ja brie jos sinne asti konsaan ennätän.

Parsa on mun kaveri, viini on parsan kaveri

Vappuna uudessa kodissa laatikoiden keskellä syötiin näin:

* parsa-perunasalaatti + sitrusvinaigrette, salaatissa lisänä kaprista ja purjoa

* appelsiiniglaseerattu seesamitofu (vai miten sen nyt kuvaisi: tofu kieriteltiin seesamissa, munassa ja maizenassa ja paistettiin. Paistetut palat kiillotettiin kokoonkeitetyssä appelsiinimehu-hunaja-soija -seoksessa.)

* hedelmäsalaatti tuoreesta ananaksesta ja kalvottomista appelsiineista + veriappelsiineista
* viininä Bianco di Custoza Terre in Fiore. Sopi parsalle ja sitruksille hyvin, ja pitkästä aikaa mieskin joi valkoviinit kummemmin mutisematta.

Gemütlich ohne Schnitzel

Wien on kaupunkina jo tuttu, mutta vasta nyt kävin useammassa vegeravintolassa, kunhan löysin ne ensiksi. Moni pikkupaikka oli piilossa syrjäkaduilla tai sisäpihoilla, etsin ruokapaikkoja huhtikuun helleaallosta hämmästyneenä (+26 pääsiäislauantaina).

Näyttää siltä, että Itävallassa on vallassa se sama luomu-ja biodynaamisuusbuumi kuin muuallakin, Suomea ehkä lukuun ottamatta. Biokauppoja oli joka kaupunginosassa, ja usein niiden yhteydessä oli minibistro jossa tarjottiin kevyttä lounasta, lisäksi salaatteja, quicheja ym.

Saalis:
Formosa on samalla Mariahilferstrassen sivukadulla (Barnabitenstr.) kuin italialainen Frascati (ei se sama Frascati kuitenkaan kuin Jonathan Carrollilla, höh).

Makro Fleischmarktilla oli pääsiäisen kiinni. Paikka oli kivan rauhallinen sisäpiha, suihkulähde ja kaikki.

Bioladen Grüner Baum (Biberstr.22) tarjosi elämäni edullisimman keittolounaan: maksoin isolla setelillä+ annoin summan sentit siihen päälle, ja illalla huomasin että olin saanut takaisin 16 euroa liikaa... En voinut enää palata takaisin korjaamaan mokaa, koska seuraavana aamuna oli lähtö Suomeen. Toivottavasti pikkupuoti ei tästä mennyt konkurssiin, paikan hapatettu leipä oli hyvää ja banaanilla höystettyä.

Paradies Naturkost (Altg. 23 Hietzing) oli toinen ekokaupan yhteydessä oleva pikkupaikka. Schönbrunnin ympärillä oleva Hietzingin kaupunginosa oli muutenkin viehättävä, kylämäinen. Tähänkin oli varmaan osuutensa ihanalla auringonpaisteella. Kaikkihan silloin näyttää viehkolta, H.R. Gigeriä myöten. Kävin katsomassa heebon näyttelyn, ja olipa kylmät väreet selkäpiihin nostavan vaikuttava!

Säästän viimeiseksi parhaan ravintolakokemuksen tällä reissulla, ja yhden parhaista pitkään aikaan ylipäänsä: Landia (Ahorneg. 4) oli juuri niitä ravintoloita, joista ei halua lähteä kotiin. Istuin bambun varjossa ulkona, join spritzeria ja odottelin rauhassa kun kokki valmisti minulle punajuuri-kookoskormaa quinoapedillä. Annoksen kruunasi friteeratut pinaatinlehdet, joista tuli samaan aikaan kevyen kasviksellinen ja tanakka uppopaistettu fiilis. Ihana annos! Jälkiruoaksi olisi ollut tarjolla hunajakakkua ja vaikka vallan mitä, ehkä seuraavan kerran sitten.

Ravintolassa oli monenlaista asiakasta: kuusikymppisiä Birkenstock-hippejä, naapuritalon 85 vee mummo kuluttamassa aikaa, nuoria kundeja maistelemassa sameita luomuoluita, pimuja shoppailukierroksella, niin ja minä. Rafla oli Neubau-kaupunginosassa, joka myös ihastutti kovin. Heti siinä Mariahilferstrassen hulinan tuntumassa, mutta kuitenkin toisenlainen maailma. Ei kansainvälisiä merkkikauppoja vaan huopa-, nahka- tai tatuointitaiteilijoiden, goottikorusuunnittelijoiden, anarkististen T-paitoja painattavien ja muiden pienyrittäjien puoteja.

Kaikkiaan Wien nosti asemiaan taistelussa suosikkikaupungeista tällä reissulla! Kaikki meni hyvin, nappiin ja niin kuin piti tai jopa alkuperäistä suunnitelmaa paremmin. Kahvikin oli niiiiin hyvää.