Näin unta, että muutettiin jonnekin uuteen kaupunkiin. Hissi uuden talon kolmanteen kerrokseen oli hutera ja kiikkerä, porraskäytävässä oli hylättyjä telkkareita ja muuta rojua. Asunnon huonekalut olivat 1940-lukulaisia, lattia likaisenruskeaa oksaista lautaa. Olin jo vähän harmissani muuttamisesta. MUTTA sitten näin näkymät ikkunoista! Keittiön ikkunan takana oli goottilainen katedraalin torni ja punatiiliset katot kuin Prahassa mutta jyrkemmällä rinteellä.
Olohuoneesta oli ovi parvekkeelle ja kun kuljin parvekkeelle, huudahdin ääneen ihastuksesta: parveke oli oikeastaan iso terassi, ja meren äärellä! Lempeänvihreä aava meri aaltoili, rannalle oli kerääntynyt levää jota joku kumpparityyppi haravoi kokoon. Liekö ollut meidän puutarhuri?
Voisin kuvitella Välimeren itäreunalla, Kroatiassa tai Montenegrossa olevan unenkaltaisia maisemia. Herätessä oli jo ikävä unen kaupunkiin, näinkö on aloitettava etsintäretket ex-Jugoslaviaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti