Mitä on kun jättää tilaisuuden käyttämättä

Ali Shaw'n Tyttö joka muuttui lasiksi ja Kazuo Ishiguron Never let me go jättävät molemmat lukijan/  katsojan minimalistisen toivottomaan tilaan. Perussävy on niin surullinen, niin surullinen. Kerronta on kaunista, kuvallista ja haikeaa molemmissa tarinoissa, lukijan valtaa kalvava huoli oman elämän ohimenneistä tilaisuuksista tai läpi käsien päästetyistä onnen mahdollisuuksista. Ehtiikö kertoa että rakastaa, onko vielä aikaa, ehtiikö vielä tarttua päivään?