Päivä- ja etenkin varhaisiltaunet ovat yleensä häiritseviä, ahdistavia tai pelottaviakin. Eilen nukuin iltaunet päivän piiiitkän kävelyn (Vasastan-City-Skeppsholmen-Gamla Stan-Södermalm ja vähän lyhyempää reittiä takaisin) jälkeen. Kun siihen lisätään 45 min. lipun jonotus + museokäynti kaikkien tukholmalaisten kanssa ja täysi vatsa Hermitagen noutopöydän jälijltä, oli painajaisunen resepti valmis.
Olin retkellä museolinnassa, jossa tiesin kummittelevan. Opaskierroksella ei kuitenkaan näkynyt mitään, ja olin lähdössä tyytyväisenä kotiin, kun huomasin että takkini on jäänyt linnaan. Museo oli juuri mennyt kiinni, aurinko oli laskenut ja ilta pimennyt, ulko-ovi oli kuitenkin auki ja pääsin hiipimään sisälle hakemaan takkiani. Laskeuduin portaat linnan kelllariin, avasin oven viimeiseen saliin jossa takin piti olla...
Opetus: täydellä vatsalla ei tule hyvä uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti