Aargh! Tää oli niin hyvä! Chaos walking- trilogian päätösosa kertoo sodasta, mutta ennen kaikkea se kertoo inhimillisyydestä (joka ei rajaudu pelkkään homo sapiens-lajiin lainkaan). Vihasin päähenkilöitä vuoron perään heidän tekemiensä typerien, itsekkäiden ja lyhytnäköisten päätöstensä perusteella. Mutta juuri erehdysten, mokien ja väärien valintojen takia Todd ja Viola kasvoivat sarjan aikana kolmiulotteisiksi, inhimillisiksi, eläviksi hahmoiksi. Rakkauden nimissä nohevakin valitsee väärin, ja toisaalta rakkauden vuoksi tavallinen pulliainenkin voi tehdä jaloja tekoja. Jotain oppii virheistään, mutta ei kaikkea. Sen verran että voi jatkaa elämäänsä, kuljettaen mokia mukanaan.
Rauha, uskollisuus, rohkeus... sarjassa ei kaihdeta isoja teemoja ja kuitenkin ne käsitellään sopivankokoisina paloina. Ja ne eläinten ajatukset!!! En koskaan katsele laiduntavia hevosia samalla lailla kuin ennen sarjan lukemista.
Kirja on vahvasti kiinni 2011 parhaan kirjan paikassa, vaikka vasta helmikuuta eletään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti