Ei ollutkaan sushi &co vaan italialaista: perussetti-antipasti (kaprikset, oliivit, artisokka, kuivatut tomaatit, pesto+crostini, savulammasta [no tämä nyt ei kuulu perussettiin yleensä], melanzane alla parmigiana ja dolcina semifreddo. D'Istinto syrah ryhditti tukevaa ja rasvaisehkoa kasvisruokaa hyvin, sen sijaan Chilen luomumerlot 35 astetta ei. Yksi vieraista luonnehti viiniä "lapselliseksi".
Huomioitavaa oli munakoison erittäin runsas hupeneminen paistettaessa, paistajalle tuli jo huoli riittääkö kaksi kauniin mustanpullukkaa koisoa 4 henkilölle. Riitti, mutta kuudelle ei olisi riittänyt. Ruoka oli moussakan ja lasagnen välimuoto, hyvä ja täyttävä jos kohta turhan tanakka arkipöytään kolmen juustonsa ansiosta.
Espressolla maustettu semifreddo pääsi jäätymään yli semin (4 tuntia pakastimessa), ja henk. koht. en näköjään pidä erityisesti mascarponen mausta. Tamperelaisten lakka- ja karpalokonvehtien ja Carolans'in kanssa sain kumottua annokseni, mutta seuraavan kerran se valmistuu kotimaisesta tuorejuustosta tai muusta hivenen keyemmästä kiitos.
Illan kuohuviinit matkasivat ympäri Eurooppaa, ja voittajaksi selviytyi berliinintuliainen: oli hyvä että kannoin Fürst von Metternich -skumppaa useamman pullon.
Oli mukavaa, ilta venyi yöksi ja aamuksikin mutta mikäpä oli ollessa hyvien ystävien seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti