Olipa merkillinen alkuillan tai myöhäisiltapäivän (21.00-21.45) uni!
Katselin toimintaa vierestä tai ulkopuolelta elokuvamaisesti, osallistumatta siihen millään lailla. Analysoin tapahtumia samalla, niin kuin puolitylsää leffaa repostellaan. "Onpa kökösti toteutettu kohtaus", "tästä tietää että on kyseessä nuortenleffa: kun taistelun jälkeen kukaan ei kuole vaan jää vain maahan voihkimaan".
Oli poikia, jotka puolustivat lapsuudenkotiani hyökkääjiltä, mm. vihaiselta vuokraisännältä. Toiminnan moottorina hääri Petteri Piiparinen-niminen vaalea poika. Petteri, yhdessä side kickin kanssa, aseistautui puukepein ja mopinvarsin (flashback keppijumpasta) ja kävi vainolaisten kimppuun. Tuloksena siis taistelutanner jossa vuokraisäntä ja toinen antagonisti maassa makaamassa voipuneena, mustelmilla mutta elossa.
Taistelukohtaukseen liittyy myös kiinnostava selkounellinen piirre. Jouduin nopeuttamaan muksintaa ja mätkintää, koska tiesin ihan pian herääväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti