Uusi maa, new found land

Uneksin monarkiasta, jonka nimi on Iaregia. En tiedän maasta vielä muuta kuin että siellä on prinsessa. Nimi tarkoittaa portugaliksi hallitsi tai on lähellä latinan ilmausta kuninkaallinen minä. Mitähän tää nyt sitten tarkoittaa... Maasta uneksimisen jälkeisenä yönä näin espanjankielisen unen, joten romaanisissa tunnelmissa mennään. Tässä unessa löin hynttyyt yhteen Ville Haapasalon kanssa ja lähdettiin saman tien reissuun.

Jatkounia seuraa, toivottavasti. En kuitenkaan toivo pääseväni univaltakunnassa yhtä pitkälle tai syvälle kuin Jonathan Carrollin Bones of the Moonin Cullen.

Hurra Torpedo!

Norjalaiset teryleeniverkkariheebot räjäytti Palac Akropoliksen ja suuren määrän kodinkoneita  überhullulla keikalla. Intensiteetti oli talossa 1000%, ainakin! Eriskummallisinta mitä olen nähnyt aikoihin, jos koskaan, mutta fiilis vei ihan kybällä mennessään.

Kirjoitettuna vaikuttaa vähän laimealta, että kolme miestä soittaa kitaran ja basson lisäksi kodinkoneita: pesukoneiden rumpuja, pakastimia, sähköliesiä ja pieniä laitteita. What? Etukäteen tuumittiin, onko kyseessä yhden tempun poni, mutta keikka osoitti epäilyt vääriksi. Sitä tuhmaa ja törkyistä meuhketta ei voinut nauramatta katsoa. Kun rumpali ryömi (oikeasti, ryömi) kaikkensa antaneena lavalta encoren jälkeen, oli yleisö saanut koko rahan - ja tunnin odotuksen edestä nannaa. Biisit oli kuulemma valtaosin omalaatuisia Lady Gagan ym. kevyen musiikin covereita, multahan nämä viittaukset meni ihan ohi ja yli. Tää ei levytallenteena oikein toimi... Nettisivut ja youtube on n. vuodelta nolla.

Illalla vielä quesadilla Fraktalissa, jossa on ollut vuosia aina yhtä kivaa, viihtyisää ja hyvää safkaa. Jotkut asiat sentään pysyy. Nyt kolmen viikon mukavan kimppakämppä-jakson jälkeen vieroitusoireita: miten kestän illan kotona yksin? Kuka lähtee mun kanssa kahville ja leivokselle?? Miksi viini maksaa enemmän kuin vesi???

Vaalikahvi ja -lounas: Cukr Káva Limonada ja Lehka Hlava

Tänään oli virallinen päivä: käytiin äänestämässä ja sen päälle vaalilounas Lehka Hlavassa. Muutaman lounaan ja muutaman illallisen siellä syöneenä olen taipuvainen käymään tästedes vain ilta-aikaan á la cartea nauttimassa. Lounas on suoraan sanottuna aika tylsä. Luulin että se on vain kertaluontoinen juttu, mutta ei. Hernekeitto oli hyvä, mutta tofuohratto boooring.

Kaarlensillan alla on kiva kahvila-ravintola Cukr Káva Limonada. Katto ja tiski liidulla kirjoitettuine päivän erikoisuuksineen on superviileitä, mutta kalusteet sellaisia suomalaisen mökin/aitan puuhommeleita. Kakut, pannarit ja muu tarjottava oli nannaa, tilasin kuumaa siideriä ja letun vaahterasiirapilla+sitruunalla. Paikassa voisi myös syödä pastaa ja sensellaista.

Vegansky Svet

Zborovska-kadulla vähän piilossa mutta kuitenkin lähellä Andelin metroasemaa on uudehko (?) vegaanipaikka Vegansky Svet. Klo 14.10 olin koko raflan ainoa lounastaja, aasialaismies tiskin takana vain. Samankaltaista ruokaa kuin Beasissa tai Loving Hutissa, lämmintä ja maukasta ja edullista. Iso lautanen (kerrankin oli nälkä lounasaikaan!) 74 czk. Paikassa olisi tarjolla monensorttista teetä ja myös á la carte-annoksia iltaisin. Sisustus kiva, kahvilamainen valkoisine kalusteineen ja suihkulähteineen. Seinällä iso julistus go veg and save the planet ja tiskin takana pyöri jonkin henkisen gurun ohjeita elämän elämiseen.

On käytävä joskus toisen kerran ainakin tarkistamassa onko paikka aina yhtä tyhjä.

Yöelämän ääripäät

Lauantaina oli tyttöjen ilta ulkona, ohjelmassa kaksi hyvin erityyppistä paikkaa: ensin tsekkiläisen Majerovy Brzdové Tabulky -nimisen
folkhenkisen kokoonpanon keikka  Balbínova poetická hospůdkassa. Kun Malostranska Beseda rempattiin liian siistiksi, on tää sentään entisellään: pieni, savuinen, hikinen ja hellyttävä.
 
Keikan jälkeen yöpalaa, viiniä ja ihmissuhdetilityksiä Radost FX:n mustavalkoraidallisella kitsch-nahkasohvalla hopeisten peilien ja kristallikruunujen alla. Kontrasti ei voisi olla isompi edelliseen! Mulla oli yömässynä feta-pinaattitortilla, ok. Kaikkien annokset oli aivan liian suuria, joka mimmiltä jäi 1/3 tai enemmän syömättä. Inhoa tuhlausta, harmittaa.
 
Illan kruunasi se, että yöratikka toi meidät suoraan kotipysäkille.

Ruokapäivityspäivitys

Monta kokemusta taas syötynä, kokoan tähän samaan nyt useampia:

Chilikaakao Maitreassa oli mahtava! Olin varma että sitä on liian vähän saadessani eteeni espressokupposen, mutta koko oli täydellinen. Toimi jälkiruokana (vähän kuivalle) vegesushille ja iltakarkkina ennen oopperaa ja toi reippaan punan poskille ynnä kuumotuksen kitalakeen. Erinomainen päätös aterialle!

Beas Vladislalovalla oli taas OK-sarjassa, nothing to write home about mutta teki tehtävänsä tankkauspisteenä. Miinusta tylsästä näköalasta ulos ikkunasta, iso rakennustyömaa juuri raflan edessä.

Haluaisin hehkuttaa sunnuntain vegebrunssia Mlsna Kavkassa, paikka on uusi ja tästä kaupungissa ei monta muuta kasvisversiota sunnuntaipäivän lötköilyruoasta ole. Mutta ei se valitettavasti ollut mitenkään erikoinen. Vain yhtä lajia salaattia, pöydässä riisiä ja jotain currymaista kastiketta eli lounasruokaa, vain yksi lasillinen mehua kuului hintaan (250 czk). Mehu oli onneksi hyvää, juuri puristettua veriappelsiineista. Mutta sitä olisi halunnut santsata. Kahvi tehtiin toivomuksen mukaan, kiva. Kakkuja oli pöydässä melkein enemmän kuin suolaista puputettavaa. Ei ehkä toiste, ellen satu Karlinissa majailemaan ja Nirso Naakka on naapurissa. Piti ottaa kuva, mutta popsin lautasen tyhjäksi ennen kuin kamera saatiin hollille.

 Prague shorts-tiimellyksessä 17:n lyhytelokuvan katselun tauolla käytiin T:n kanssa kahvila St. Tropezissa U Novaku-pasaasissa. Yritin etsiä Kafka-kahvilaa mutta se oli poissa. Leivoskakkunen oli ihanan pieni, valokuva siitä ihastuttavan epätarkka (niin kuin tarkasti harkittuun tyyyliini kuuluu). Henkilökunnan attitude myös ihastuttava, tarjoilijatar suostui palvelemaan meitä kasvolihaksenkaan värähtämättä. Toinen tarjoilija hymyili ja puhui hyvää englantia, et se siitä ynseydestä.  Ja leivos oli hyvä+kaunis.

Edellisenä lyhäripäivänä sain muuten viimein käytyä Svetozorin vieressä olevassa kahvilassa. Olen ihmetellyt, miten se on aina täysi ja usein jono kiemurtelee ulos saakka. Samalla käytävällä on kaksi muuta kahvilaa, ja ne ammottaa tyhjyyttään samalla kun Ovocny Svetozor pullistelee. Nyt se selvisi: kahvila leipaisee ihanat kakut, leivokset ja sendvizit tosi edulliseen hintaan. Söin juusto-vs-voikkarin, ison omenapiirakkapalan ja capuccinon 84 kruunulla. Paikka kuuluu Hajek&Bousova-ketjuun, jonka kahviloita on muuallakin. Täytyy tsekata esim. Vaclavske namestin paikka joskus.

Ja lisää herkutteluja: Choco café Liliova 4:ssä on kauhistuttavan ihanan makea paikka. Tilasin kaakaon merisuolalla plus suklaamuffinsin, mitähän oikein ajattelin? Kaakaosta jäi puolet juomatta, samoin muffarista, ja olo on edelleen (yli 2 t. tapahtuneesta) NIIN täysi. Mukava paikka, kunhan pystyy pysyttelemään kohtuudessa tilauksen kanssa.

Kämpille kieriessäni tilasin vahingossa tai ajatusvirheen vuoksi Binh Minh-aasialaisesta pikaruokapaikasta jättimäisen annoksen kasvissushia, odottelen että kämppikset kotiutuu ja jaan makit. Ainakin kolmen hengen annos tuli epähuomiossa tilattua... H on kantanut sushia sieltä useita kertoja ja kehunut niiden tuoreutta, nyt kokeillaan kasvisversioita. Fastfoodpaikalla ei ole tiettävästi omia nettisivuja, mutta kuhina siellä kävi joten paikalliset tietää. Listalla on paitsi sushia, myös muuta aasialaista mättöä, mm. yksi tofu- ja yksi vegaaniannos.

Syöty on! Loppuviikolla on varmaan tsempattava ja ulkoiltava jotten turpoa niin ettei passikuvasta tunnista kotimatkalla.

Country Life, Melantrichova

Vaihtelua buffetlounaaseen vanhankaupungin Country Lifessa:söin vain pizzapalan ja salaattia, koska taas olin väärään aikaan liikkeellä eikä ollut nälkä. Karpalolimsa oli tosi kirpeää, pizzapiras vähän liian suolaista mutta ok kuitenkin.

Plussaa kivoista puisista pöydistä ja keskeisestä sijainnista, miinusta ilmaisen veden puuttumisesta. Puodin puolella ei ollut Pandan lakuja, niin kuin Ikeassa ei ollut salmiakkiautoja. Kääk, onko salmari/lakut loppuneet kaupungista?

Loving Hut, Truhlářská

Andelin ostarin Loving Hutin hyvä ruoka ei ollut kertaonnistuminen, myös Praha1:n filiaalissa homma toimi! Namiruokaa, harmi ettei ollut enempää nälkä. Salaatit oli tuoreita, lämpimät ruoat lämpimiä plus maukkaita ja koko paikka siisti jos kohta vähän kalsea. Sijainti näppärästi kulman takana Namesti Republikylta. Suljettu sunnuntaisin, muuten auki iltaysiin ja buffetlounas 11-16. Henkilökuntakin hymyili.

Aion testata vielä Vinohradyn LH:n, jos se on OK niin ketju on korkealla! Kuvaa en ottanut, mutta setti oli aika lailla sama kuin Novy Smichovissa. Seuraavaksi lienee kuitenkin aika siirtyä annostarjoiltuihin lounaisiin pariksi päiväksi, siitä lisää huomenna.

Dhaba Beas, Bělehradská

Toinen pettymusruoka peräkkäin, jos huominen menee mönkään niin en tiedä mitä tehdä. Keitän joko itse perunoita täällä kämpillä tai käyn joka päivä Loving Hutissa Andelissa...

Ajoin Vinohradyyn ratikalla hyytävässä talvisäässä (0 astetta) vain Beas-ravintolan takia, muuta asiaa ei ollut. Iso annos maksoi paremmalla riisillä 115 czk, ja kahden tunnin päästä oli jo nälkä eli ihan mahdottoman iso se ei ollut. Mietoja makuja, riisiä niin iso keko ettei kikhernedhalia mahtunut juuri lainkaan. Kukkakaalikeitto oli ihan pliisua.

Tarjoileva rouva oli tämän reissun ynsein, lisäveden kaataminen hanasta kannuun aiheutti huokauksia ja silmienpyörittelyä.
Sisustus kanttiininomainen, tosi paljon lapsiperheitä syömässä joten linoleumilattia kaikui äänistä.

Vladíslalovan vastaavassa sai sentään itse kauhoa mömmöt lautaselle, nyt olin töysin ynseän naisen armoilla.  Not again.

Perjantain 13. päivän lounas

 Ratikka hyytyi keskelle ylämäkeä, lounaspaikasta sammui sähköt ja mikä inhointa, lounas ei ollut hyvä :(. Kävin Dejvickan Country Life-raflassa, ja petyin kaikkeen.

Savutofu-maissisoppa oli ideana kiva, mutta keittona ei. Pääruokasoosi oli ihan satavarmasti tehty purkki/pakastevihanneksista, ja siinä oli paljon paprikaa. Lisäkeriisi oli paakkuista, vihreä salaatti nuhjuista mössöä, kaali-porkkanasalaatti tsekkiläisen etikkaista, leipä maksoi erikseen Kaikesta tästä maksoin 125 kruunua. Pöh, olisin saanut samalla hinnalla jo melkein Michelintähtipaikan lounaan (ainakin alkukeiton). Tofu-punajuurisalaatti oli ainoa valonpilkahdus annoksessa, sitä voisin kokeilla itse joskus jos keksisin mikä siinä oli kastikkeena.  Kun lähdin pettyneenä, alkoi sataa lunta kuin sinettinä epäonnistuneelle ravintolavalinnalle. Nyt paistaa taas tammiaurinko.

Seuraava Country Lifen toimipiste saa kyllä petrata lujasti, jotta yleismielipiteeni saadaan positiivisen puolelle!

Cuchina

Wienissä Schwedenplatzin kupeessa sillan toisella puolella on pieni uudenkarhea vegaaniravintola Cuchina. Omistaja on reilu parikymppinen eläinlääkäri joka on siirtynyt huolehtimaan ihmisten ravintotarpeista. Nettisivuillaan on kaikenlaista huuta ja haatakin, mutta minä keskityin lounaaseen. Päivittäin tarjolla on yksi menu, soppa+pääruoka+jälkiruoka 8,90/10,90 koon mukaan. Olin aamupalan jäljiltä niin täysi että jaksoin vain pienen punaisen linssikeiton, 2,90€. Keiton kaveriksi ei saanut leipää, en tiedä olisiko pitänyt erikseen pyytää ja siis myös maksaa. Hyvää, ihan rajalla tosin oliko suolaa liikaa.
Raflaan mahtui kymmenkunta kerrallaan ja se oli aika ruokalamainen sisustukseltaan. Muut murkinoijat näyttivät lounastuntilaisilta lähitoimistoista. Ihan ok, mutta en vaivautuisi esim. vaihtamaan ratikkaa päästäksen sinne uudelleen. Kuvanotto jäi taas.

Hyväksyvät leuannyökkäykset eli normi metalli-ilta

Raskaampaa musiikkia kuuntelematon ystävätär kiinnitti syksyllä huomiota kotimaisen mustapukuisten yleisön vähäeleiseen liikehdintään metallikeikan alkupäässä. Totta turisi, ennen kuin pääesiintyjä on lauteilla ja/tai yleisön humalataso riittävän korkealla pienimuotoiseen moshaukseen tai muuhun innostuksen osoittamiseen, vain pieni leuan nyökkäys osoittaa että kivaa on ja jei miten hyvä bändi tuossa vetääkään. Seistään jalat tukevassa haarassa, kädet puuskassa ja silmät sirrillään. Eikä tää ole dissaus koska itsekin seison samoin. Tämä olemus saattaa kirvoittaa lehteen, blogiin tai kavereiden kanssa irl hurjat hehkutukset illasta, vaikka ulkopuolisen mielestä mitään ei tapahtunut ja mikään ei tuntunut miltään.

Minkäs teet, syitä pieteettiin on siis useita: valtaosin miespuolinen yleisö ei voi hetkuttaa lannetta, suomalainen yleisö ei tunnetusti hevillä(kään) lämpene selvinpäin ja onhan kai joku k-uskottavuus jostain syystä säilytettävä vaikka kuinka kolahtaisi. Näin vanhemmiten pidän hyvänä jos ei tule pittiä lavan eteen niin että hennot naisimmeisetkin pääsee bändin äärelle ilman mustelmia. Ks. viite "moshaus voi aiheuttaa aivovamman" Wikipediasta.

Tänään nyökkäilin muiden leuannyökkäilijöiden kanssa Amoja katsellessani Retro Music Hall'issa. Se oli helpon matkan päässä, tosi lähellä Namesti Mirun metrorappusia. Kellarissa, vähän isompi kuin aikaisemmat klubit ja baatritiskejä oli 2 tai jopa 3.

Onnellisuuden kokemuksia: yksin taiteen kanssa

Yksin museossa on ihanaa. Kuvat tarttuvat verkkokalvolle, etenkin surrealismi vie mukanaan totaalisesti.

Koetan ajoittaa vierailuni heti avaamisen jälkeen tai juuri ennen sulkemista, arki-iltapäivään sen jälkeen kun luokkavierailut on tehty mutta turistit ovat vielä lounaalla tai muuten sopivasti. Useimmiten se ei onnistu mutta joskus saan koko museon tai ainakin osaston/huoneen itselleni. Olen hortoillut 2000 vuotta vanhojen kiinalaisten lohikäärmeiden seassa, uponnut Kleehen tai Escheriin ja kummastellut H.R. Gigerin sielunelämää ilman häiritseviä lajikumppaneita. Berliinin Dali-näyttelyn sain pitää itselläni puolen tunnin ajan, sitten alkoi kuulua ihmisääniä ja piti palata takaisin tälle planeetalle.

Nyt olen omistanut taas yhden museon lisää: Wienin tuore Phantastenmuseum, suomeksi sisältö jotain surrealismin, fantasia- ja visionäärisen taiteen välimaastosta. Mietin pitkään etukäteen onko museo lippuhintansa väärti, ja olihan se aika vaatimaton. Esillä on siis vain itävaltalaisten töitä, Max Ernst ainoana mulle aikaisemmin tuttu.

Päivällä piipahdin Albertinassa Magritte-näyttelyssä, jossa en TOSIAANKAAN ollut yksin. Ostin (virkamies kun olen) pikkuruudullisen vihkon, jonka kannessa vakavia knallipäisiä virkamiehiä sataa taivaalta. Virallisia muistiinpanoja varten, tietenkin. Huoh, Brysselissä on kaksi (2) Magritte-museota näkemättä edelleen.

Makro 1

Fleischmarktilla ihan hotlan vieressä on "Mandalakuja" (tässä yhteydessä sitaatit on paikallaan), ts. sisäpiha jonka varrella on buddhalaista kirjakauppaa, taijikurssia ja pihan perillä pikkuriikkinen biodynaaminen puoti ja lounaspaikka Makro 1. Istumapaikkoja on n. 10 jos istutaan tiiviisti.

Päivittäin on tarjolla keitto, lounas ja piiraita ym. pientä syötävää. Just puristettuja itumehuja, luomuolutta ym. eli juuri ikihippien mesta. Söin ison keiton, kaverina hapatettua leipää 4,20 rahaa. Keitto oli hyvin terveellistä ja maistui siltä: ohraa, selleriä ym. Leipä oli hyvää, henkilökunta ylen ystävällistä ja paikka kaikkineen symppis vaikka just vegaanikliseinen onkin.

Sopii pikalounaalle Wienin "hektiseen" menoon (jo toiset lainausmerkit samassa postauksessa, mutta kun täällä on niin rauhallista aina vaikka ihmisiä olisi paljonkin samassa paikassa). Kuvana käyntikortti, koska raaskin näpätä yhden kuvan sopasta ja kun se epäonnistui niin too bad. Olenkohan Euroopan viiden kehnoimman kuvaajan joukossa?

Ohjelmallinen matka(kevät)

Seuraavalle kolmelle viikolle on luvassa harvinaisen paljon ohjelmaa: systemaattinen Prahan vegeraflojen lounaiden ja brunssien läpikäyminen sekä analyysi, jonkun Tripadvisorin top5-raflan testaaminen, Plzen, ehkä Köln (tai se maalaispaikka siellä lähellä jossa T&J nykyisin asustaa), Amorphis, The Real McKenzies. Niin ja yksi opinnäytetyö.

Onneksi saan levätä Wienissä pari päivää ensin, löysin kivalta kuulostavan hotellin edulliseen hintaan Fleischmarktilta enkä tarvitse Fahrscheinia kuin lentokentältä Mittelle ja sitten Erdbergiin Eurolines-bussille.

Muutenkin kevät näyttää valoisalta, matkustusmielessä: Lontoo, New York, Dubrovnik, mahdollisesti seminaaripyrähdyksiä ja kokousreissuja päälle. Lisäksi Tukholmassa on käytävä, koska bussilippu Arlandasta Cityterminaaliin jäi käyttämättä ja eihän sitä passaa jättää käyttämättä.