Kaikesta keskustellaan nykyisin samoin termein ja samalla antaumuksella kuin viineistä: teestä, oluesta, suklaasta ja oliiviöljystä. Onko maku mantelinen vai pähkinäinen, tuntuuko tuoksussa enemmän piki vai terva tai onko väri mieluummin pyöreä kuin pitkulainen?
En ole koskaan erityisemmin miettinyt teetä, juonut vain. Tiedän, etten tykkää kamomillasta enkä vihreästä teestä, ja kun tarkemmin ajattelen niin en oikein mustastakaan. Tanniinit takertuvat kitalakeen ja sitten valvottaa.
Nyt kuitenkin synkän lauantai-illan iloksi emännöin elämäni ensimmäiset teekutsut. Hullu hatuntekijä olisi kavahtanut pöydän siisteyttä, eikä vieraatkaan olleet kovin vauhkoja. Tarjolla oli tod. snobisti Pirkka-luomu-karpalo-kerma-rooibosta, sitruuna-lime-vihreää, vihreää + perusmustaa. Pirkka ja sitrus jäävät juomavaliooni jatkossakin! Rooibosta voi litkiä mukikaupalla iltasella ja limesitruuna-yhdistelmä toimii kaikkialla, myös teessä. Japanilainen vihreä sencha saa odottaa seuraavaa sushikattausta, ruoan kanssa se toimisi ehkä paremmin.
Nyhväsin sandwich-valikoimaa koko prkl lauantaipäivän, ja kantapaloja kertyi yksi biopussillinen. Lopputulos oli 3,5 lautasellista kääkäsiä, jotka popsittiin kymmenessä minuutissa. Ei tuu tehtyä toiste. Makuina porkkana-inkivääri, kurkku-vesikranssi, munasalaatti sekä viikuna-tuorejuusto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti