Teemapuistopa hyvinkin | Amusement park dream

Olen huvipuistossa, jonka teemana on tämä planeetta Maa. Puisto on erehdyttävän hyvin rakennettu toistamaan malliaan ja se on aika iso, melkein mittakaavassa 1:1 oikean Telluksen kanssa. Tai oikeastaan minua on kolme kappaletta. Yksi kävelee käsi kädessä jonkun kanssa rauhaisalla mukulakivisellä pihalla, toinen tallaa rokkifestareiden mudassa ja liejussa ja kolmas paheksuu sitä käsi kädessä kävelijää tuumien kuinka nörtiltä ja kesyltä se/minä näyttääkään.

There is an amusement park themed Planet Earth. It's huge, almost scale 1:1 with this our planet. I'm at the theme park, or rather three pieces of me. The first is walking hand in hand with some one, the other crawls in mud at a rock festival and the third disapproves the first one, wondering how geek, nerd and lame the first me looks.

Niinku meze | Kinda sorta meze

Tässä oli sitten viimeinen kesäruoka, ulkona on pakkasaste ja luntakin melkein. Tsatsikia, hummusta, paistettua mozzarellankaltaista juustoa (fake), purkkiviininlehtikääryleitä, pitaleipä ja pinjansiemeniä. Myönnytys talvikaudelle oli valkoviinin vaihto punkkuun, luomu-El Tesoro maistui jotenkin ihan lihalta. Kaikki oli hyvää - luonnollisesti, mutta feikkijuustossa ei oikein ollut potkua eikä yritystä.
Marraskuussa sit pataruokien ja haudutettujen kimppuun.

This was last of summer dishes, about time when the temperature is below zero. Tsatsiki, hummus, fake mozzarella, wine leaves (from can this time) with pita bread and pine seeds. Changing season requires red wine, organic El Tesoro tasted meaty but otherwise fine. Every dish was good - naturally, but the cheese was weak and trivial. From now on so long summer foods, welcome steaming pots, stews and long simmering November.

Talvi tulossa joo | Wintery dream

Ratikassa edessäni istuu nainen jolla on jos jonkinlaista kassia, pussia ja nyssykkää. Yksi kasseista on ääriään myöten täynnä hampaita. Kellertäviä, valkoisia ja joissain vähän vertakin juuressa. Nainen huomaa ihmettelevän katseeni ja selittää lintujen talviruokintakauden alkavan tänään. Ja niin on että aamulla herättyä maa oli valkoinen.

Sitting on a tram next to me is a woman with lots and lots of bags, purses and whatnots. One of the tote bags is full of teeth. White, yellowish, little blooded. I may look enquiring as the lady explains that the winter feeding season of birds has just started. And lo and behold! When I wake up, the ground is white.

Tuontiherkkuja | Imported goodies

Kyllä nyt minua hemmotellaan! Kuvassa hunajaa Sloveniasta ja sahramia Kreikasta, mukissa Medvidek Pu -(Nalle Puh-) teetä Prahasta. Tosin Pulle Nah ei suinkaan ole teetä nalleille vaan teetä nalleista... Incissa on 19% nallekarkkeja. Julmaa! Lisäksi kaapit on väärällään muita tuontiherkkuja, keittiö tuoksuu mausteilta ja hyvältä. Katsotaan millaisia postauksia niistä vielä syntyy.

The world is small. Friends have brought me honey from Slovenia and saffron from Greece. And here I am drinking tea from Prague made out of Pooh the Bear (candy versions, have not turned into carnivore). In addition to these goodies I have a lot of nice stuff to prepare delicacies. Kitchen smells good! Cuisine postings on their way!

Joku roti uniinkin | Puh-lease subconscious

Olen ihastellut unieni mielikuvituksellisuutta ja lennokkuutta, nyt se alkaa kolahtaa omaan nilkkaan. Uneksin asioidentilasta jota ei ole, mutta unissa se on aivan arkista, totta ja normaalia. Aamulla aina "vähän" harmittaa. Seuraavana yönä unissa second life etenee taas kuin se olisi totta :( Ei mitään erityisen innovatiivista, normaalijuttuja. PAITSI ETTÄ EI. Toivoisin mieluummin vaikka niitä zombitaisteluja.

Why must I keep on dreaming about reality&every day life that does not exist and wont ever exist? Dreams are just like normal life, except that not. And then in the morning have to wake up disappointed. Puhleez, rather zombie fightings or apocalyptics. They are as likely to become true.

Katutaidetta galleriassa | Gallery street art

Prahan pääkirjaston yhteydessä olevassa galleriassa on näytteillä useiden kansainvälisesti tunnettujen graffitintekijöiden töitä. Katutaide galleriassa on aika laimea ja vesittynyt juttu, onneksi näyttelyssä oli joitain hienoja töitä, kiinnostavan oloisia mutta tsekinkielisiä videoita ja ihana pahvilaatikko-käytävä-installaatio. Galleria oli myös täynnä yläkoululaisen näköisiä oppilaita, joilla ei ollut ollenkaan kiire pois taidenäyttelystä. Varsinkin kun yhden huoneen seiniin sai itse tehdä tägejä. Minäkin ikuistin statementini. Taisin ottaa kuvan jokaikisestä styöstä. Mutta kun tykkäsin.

National gallery at Prague main library exhibits international street artists. Bringing street art to gallery is quite a lame thing, luckily there were some fine works of art, interesting (czech language) videos and a cute cardboard box hallway installation! Visitor could do their own tags into walls of one room, I also wrote something immortal. Seems that I photographed each and every work on the gallery. But I liked them!

 

Katutaidetta kadulla | Street art

Silmä tarttuu nykyisin hanakasti graffitehin ja katutaiteeseen, tässä löytöjä Praha 7:n ja 9:n alueelta.

Some street art from Prague 7 and Prague 9.

Looper

Kovaksikeitetty scifi-paketti laittoman aikamatkailun dilemmoista.  Looper-ammattikunta hankkiutuu eroon tulevaisuudesta lähetetyistä tapettavista, homma on hyvin palkattua mutta sitten jossain vaiheessa potkut tulevat tylyssä muodossa:  teloitettavaksi pläjähtää ihminen itse 30 vuotta vanhempana. Joseph Gordon-Levitt ja Bruce Willis esittävät samaa tappajaa (tai oikeammin siis vain ruumiiden siivousmiestä). Päähenkilöt on yhtä aikaa takaa-ajajia ja -ajettavia, leffassa on runsaasti action-trillerimäistä mäiskettä ja tulitusta. Väliin sitten suvantovaihetta.

Hassu yksityiskohta oli se, että kummastelin JGL:n näyttävän erilaiselta eri kohtauksissa ja elokuvan mittaan. Nyt arvioista selvisi, että tyyppi on maskeerattu näyttämään Bruce Willisilta!

Sellainen arkinen harmaa scifi, ei mitään mieltäräjäyttävää. Loppuratkaisu on ihan kiitettävän omaperäinen - ja minä itkin...

Grey sci fi thriller about time travelling and assassins. Joseph Gordon-Lewitt and Bruce Willis play the same character young and older, and I actually wondered during the film why JGL looked different in different scenes. He used special masquerade to look like Bruce W!

The plot doesn't use the possibilities of time travel too much, but is more of straight-forward action. This may be a good thing, as thinking about time travel makes you dizzy, irritated and distracted.

Nothing mind blowing, although several brains were blown to walls during action scenes. The final scene and ending was quite unique. I did cry a bit.

Suhteellisuudellisuuden taju | Sense of reality, not

Voi mieli! Luulisi että kun jossain Prahassa on käynyt niin monta kertaa, tänne tulo olisi jotenkin helppoa, tuttua ja arkista. Kun vain piipahdan tutussa paikassa. Ja pyh. Taas kerran odotin että sillä sekunnilla kun jalkani asetan Tsekin tasavallan maaperälle, on kaikki täydellisen awesome  ja hunky dory.

Ei alkanut hyvin: kaupunki oli perjantai-iltana täynnä kännääviä teinejä! WTF? Nytkö se ilmiö on sit lopullisesti rantautunut tännekin? Kansallisteatterin sisäpihalla oli ah niin tuttuja laumoja skumppapullo kädessä kiljuvia pissiksiä ja kaljatölkin kanssa parveilevia poikia. Maassa sylkyä, kusta, yrjöä. Yök. Maksan lentolipun hinnan pästäkseni pois Suomesta seuraamasta kyseistä huvitusta, haloo.

Kaik muukin meni mönkään eilen. En ollut ehtiä ruokakauppaan, kaupassa oli kallista, kaupungilla oli pelkästään turisteja, hotellin aamiaisella oli sotkuista, huoneen kylppärissä haisee kosteus, eilisillan suunnitelmat piti jäädyttää aivokuolleisuus-väsymyksen takia. Ja prkl, täällä ei paista edes aurinko. Mielikuvissa ja odotuksissani täällä paistaa aurinko. Aurinko ylös niin kuin olisi jo!

Saas nähdä miten viikonloppu tästä etenee, täytynee ehkä palata muutama jalka tai solmu maan pinnalle päin.


Too great expectations, eh? Even have visited Prague zillion times, still I tend to think that coming here makes everything just fucking perfect and awesome, hunky dory.

Yesterday  I witnessed herds of drunken teenagers gathering at Narodni Divadlo yard with their sekt bottles or beer cans yelling, shouting, spitting and being totally like finnish teenagers. Sigh, now the phenomenon has reached Czech.

So far hasn't the perfect beginning for a perfect holiday in other ways too: almost missed opening times of grocery stores, only tourists in the city centre, hotel bathroom smells like mold, breakfast room was messy and filled with rude people, and finally: the sun doesn't shine! WTF? The sun shines in my imaginary Prague. Always.

Do I need to descend some feet or knots closer to planet Earth here with my expectations?

Munakoisohommeli | Aubergine something

Piti valmistaa munakoiso. Piti tehdä tabbouleh, mutta aineksia puuttui. Tein kombin: paistoin munakoison valkosipulin kanssa, pyörittelin persiljassa ja mintussa, lisäksi halloumikuutioita. Mausteeksi sitruunaa, mustapippuria. Minttu oli pipar- eikä viher-, joten annokseen tuli kiinnostava hammastahnamainen lisämaku. Persilja oli yllättävän raikas, silppusin jääkaappia tyhjentääkseni koko puntin. Huomioitavaa aistikas höyry kuvassa, halloumi oli kuumaa. Huomioitavaa myös: on saatava paremman makuista öljyä!

Combined tabbouleh (without couscous) and garlicky baba ghanoush with halloumi. Used mint being peppermint added an interesting toothpastelike fragrance and taste to portion, still good. Parsley tasted good and fresh. NB the steam in pic, halloumi was piping hot. NB 2: really need to get better oil!

The pannukakut | THE pancakes

Tää Celia Brooks Brownin resepti vaan on. Puolikkaasta annoksesta valmistuu 9 pikkuletun kokoista pannaria jotka huutavat seurakseen vaahterasiirappia, mustikoita tai mitä nyt sattuu löytymään. Sunnuntaiaamu (ok, sunnuntai-iltapäivä) lähtee näillä eväillä hyvään liitoon. Brunssisävelinä vienonhieno Hidden Orchestra.

The best pancakes there are in whole known universe! With maple syrup (and blueberries when feeling luxurius) they boost Sun morning or rather afternoon going sooo well. Recipe's from Celia Brooks Brown. Brunchy tunes by Hidden Orchestra.

Punaisin keitto | The most red soup ever

Punajuuri-sinihomejuustokeitto säilyy näin hurjan punaisena, kun soppaan lisää sitruunamehua tai etikkaa. Olen tiennyt asian ennenkin mutta ajatellut ettei punalla ole niin väliä. Ei se makuun paljonkaan vaikuta, mutta on tää kyllä kaunista näin! Ja hyvää!

Adding lemon juice or vinegar to beetroot and blue cheese soup keeps the color vibrant red. So beautiful! So good!

Mustaa kuumetta | Black fever dreams

Unikanta on niin hyvissä sfääreissä muutenkin, että kuumehoureet eivät erotu edukseen. Aikaisemminhan kuumeunet ovat olleet niitä kummallisimpia.

Yönä muutamana kahlasin pimeässä metsässä kompastellen mustassa pitsissä. Mietin, että pitsi on pienissä määrissä kaunista mutta kun sitä on maa täynnä, liika on liikaa. Koko metsän pohja tulvehti pitsiä, kerroksittain ja kasoittain. Toisena yönä alkoi sataa lunta ja jäin ulos ihastelemaan lumihiutaleita. Pikkuhiljaa lumisade yltyi myrskyksi, samalla hiutaleet muuttuivat mustiksi. Oli ilta ja muutenkin pimeää, musta sade pimensi maiseman täysin läpinäkymättömäksi. Tiesin, ettei musta lumisade ole totta ja yritin ottaa siitä kännykämeralla valokuvan.


My dreams have been so rich and full bodied that feverish dreaming does not exceed normal imaginary level like it previously has done.

One night while in fever I was wandering in a dark forest, stumbling in black lace. The lace was everywhere, layers and layers of it. I thought how beautiful lace is in small quantities, but too much is really too much. The other night it started to snow. I stayed out in the snowfall when it turned into storm and the snowflakes turned black. Dark night got even darker, impenetrable dark veil. I knew that the phenomenon was not true and tried to capture it with my mobile phone camera, not succeeding.

Aamuasiaa | A good morning

Tänä aamuna heräsin aikaisin ennen herätystä. Tuntui joululta, siis sellaiselta lapsuuden joululta kun herää ja muistaa että "tänään on se päivä". Aivan äärettömän hyvä ja toiveikas fiilis. Se jatkuu pitkälle päivään, vaikkei siihen mitään reaalisyytä olisikaan. Kiitti tästä, alitajunta!

I woke up this morning very early before the alarm. It felt like childhood Xmas, when after waking up you suddenly realize "today is the great day". Such a good, hopeful and positive feeling that lasts long, not that there's any specific reason for it. Thanxx subconscious!

Kertaus kannattaa | Repetitive dreaming

Uneksin viime yönä kolme versiota samasta mieltä painavasta asiasta. Siis oikeasti kolme täsmälleen samanlaista unta peräkkäin, vain keskeisin sisältö muuttui hieman. Eikö tuota uskoisi vähemmälläkin? Unien sisältö oli positiivisempi kuin valveajatukset, joten aamulla oli helpompi jatkaa asian työstämistä.

Dreamt 3 similar dreams in a row. An issue worrying me was repeated in the dreams only slightly altered, or already three seeds for solution were shown. But three times? The dream did the work though, it was easier to continue working on the issue awake.

Ensimmäinen poliittinen uneni | My first political dream

Otsikko lupaa ehkä liikoja, ei se uni kovin kummoinen ollut. Yhden ajatuksen mittainen vain: kun herätyskello soi aamulla, en ollutkaan normaalin v*ttuuntunut ja äreä. Ajattelin jalosti että "tällaista se edustuksellinen demokratia on, minut on valittu herämään näin aikaisin". Heti perään tajusin päiväaivoillani että täytyy niiden äänestäjienkin herätä aamuisin.

Yey! Dreaming politics. Only one sentence so far but still. When the alarm went off this morning, I wasn't as pissed off and angry as usually. I thought nobly "this is what representative democracy is about, the citizen have elected me to wake up this early". At the same moment my day-brain realized that everyone needs also to wake up when the alarm goes off.

Tuulisissa korkeuksissa | It's windy up there dream

Olen Prahassa messuilla ja kiipeän messukeskuksen katolle katselemaan Vltavaa. Eksyn väärään päähän valtavaa rakennusta enkä löydä enää sisäänkäyntiä. Joudun juoksemaan satakerroksisen rakennuksen katolla kapeaa siltaa pitkin, tuuli vinkuu korvissani. Kun viimein pääsen maahan Mala Stranan puolelle, jatkuu myrskytuulen puhallus niin voimakkaana etten ole päästä eteenpäin. Sinnikkäästi kuitenkin pusken menemään myrskyssä, onhan se Prahan myrsky.

I climb up to the roof of a conference centre in Prague. The building is 100 stories high, so it's windy up there! I have to run across a narrow bridge to get back in and back to the ground. I end up in Mala Strana walking upwind, against the storm. The wind pushes me back so angrily I hardly can proceed. Stubbornly I keep on walking, after all it's Prague.