Edit edellinen viesti: ei kannata vaihtaa päivätyötä baarimikon ammattiin

Margaritantekopäivästä tulikin kahden rikki menneen kodinkoneen päivä: blender ynnä jäämurskakone.
Ensimmäinen jääpala jäi jumiin tehosekoittimeen ja särki sen. Jäämurskakone jumiutui toiseen jääpalaan. Onko meillä jotenkin normaalia kovempaa vettä? Kysyy entinen blondi.

Johtopäätös: juon margaritaa Cantinassa, Fraktalissa tai muussa mukavassa prahalaiskuppilassa ensi viikolla enkä nillitä sen hinnasta, nyt kun tiedän minkä urotyön ja vaivan takana juoman tekeminen on.

Blendermaster and Margarita

Olen valmiina haasteeseen: keittiössä odottaa blenderi ja lime, kaapissa tequilaa ja litratolkulla Cointreauta, mansikkasiirappi/-melba vain puuttuu ja olen valmis kokeilemaan mansikkamargaritan tekemistä! Ohjeita on netti väärällään, ajattelin että testaan muutamaa. Joko sotken mansikan, sokeriliemen ja limen ja sitten alkot&jäät sekaan, tai sitten pakastemansikat toimivat samalla jäähyhmän tekijöinä.

Olipa lopputulos mitä vain, se ei voi olla hankalampaa, meluisampaa ja sotkuisempaa kuin jäiden murskaus vasaralla tädellä teräksisellä tiskipöydällä...

Yu, Charles: How to live safely in a science fictional universe

Fysiikan lakeihin vähemmän perehtyneelle oivallinen oppikirja aikamatkailun paradokseista.
Aikajatkumo-helpdesk tjsp. Charles Yu joutuu vahingossa ampumaan itsensä, siis tulevaisuuden itsensä. Tästä seuraa aikaluuppi ja siitä taas ei voi seurata mitään hyvää. Onneksi Charles on ehtinyt kirjoittaa kirjan nimeltä How to live safely in a science fictional universe, josta vastaus luupin purkamiseen löytyy. Lievä ongelma tietysti on se, että kirjaa ei ole kirjoitettu silloin kuin Charles Yu saa sen käsiinsä, vaan hän lukee ja kirjoittaa sen samaan aikaan. Huh, tämän takia tään teeman kirjoja on vähän hankala vinkata...

Luin kirjan juuri ennen ylioppilasjuhlia, ja kun halasin isoksi ihmiseksi kasvanutta nuorta miestä jonka olen tuntenut vaippaiästä saakka, oli pakko siteerata kirjan Charles Yun isää. Tutkijaa, joka on kuluttanut koko ikänsä aikakoneen rakentamiseen, ja joka vihdoin tajuaa homman idean:

jokainen meistä on aikakone, mutta kun se matkustaminen on niin pirun hidasta.

Missä hyvä musiikki on?

Maailma ja media on täynnä musaa, vanhat parrat pitäisi kuunnella läpi ja koko ajan puskee uutta.
Apuvälineet musiikkimetsästykseen kaverivinkkien lisäksi on tarpeen.

Yksi hyväksi havaittu tapa on Spotifyn ja Myspacen selaus; musalehtien ja -saittien arvioista voi käydä kuuntelemassa kiinnostavimmat, ja sieltä on löytytytkin kevään aikana jo kesän takuuhittitehdas garagesta ulostullut Royal Republic, Säbät-reinkarnaatio Orchid ja tuoreimpana stoner-sludge-retku Red Fang.

Aina kun jotain kiinnostavaa löytyy, olipa se sitten kirjailija, bändi tai ohjaaja, on ainakin tällä löytäjällä ekana toiveena se että ko. artefaktia olisi tarjolla paljon. Pitkä ura, paljon albumeita, hyvä terveys niin että keikkoja, kirjoja, leffoja on luvassa lisää. Haaveeni onkin , että löytyisi kokonainen genre johon hurahtaa, you know?

Cory Doctorow: Little brother

Doctorow on vahva demokratian ja sananvapauden puolestapuhuja, ja tämä nuortenkirjaksi määritelty teos on erinomainen manifesti aiheesta. Samalla kirja toimii tarinan, sanoisiko laimeasti juonen tasolla niin että nuorikin lukija pysyy sen otteessa.

Marcus, W1nst0n tai M1k3y, miten vain, on 17-vuotias noheva koodari ja hakkeri jolle koulun palomuurin yli loikkiminen on lastenleikkiä. Leikki muuttuu todeksi, kun Marcus ystävineen todistaa liian läheltä San Fransiscon sillan räjäytystä. Kansallinen turvallisuuspalvelu kuulustelee Marcusia salaisessa vankilassa, ja poika oppii nopeasti että tehokkain keino kuulustelun nopeuttamiseksi on ihmisen nöyryyttäminen . Vapautumisen jälkeen Marcus on merkitty mies, ja hänen tekemisiään seurataan tarkasti. Tosin niin kaikkien muidenkin: SF on muuttunut kaupunki räjähdyksen jälkeen. Kaikki asukkaat ovat potentiaalisia terroristeja tai terroristien kätyreitä.

Marcuksen oikeudentaju ei anna periksi alistua totalitaristiselle menolle, ja hän ryhtyykin (vahingossa ja vastentahtoisesti tosin) vapaustaistelijaksi ihan entisaikojen malliin mutta nykytekniikkaa hyödyntäen: RFID-blokit, DNS-tunneloinnit ja muut termit vilahtelevat tekstissä niin että jästiä huimaa. Tekniikkajargon on kuitenkin perusteltua, ja luulen oppineeni tietoverkkojen sisälmyksistä jotain mitä en aikaisemmin tiennyt.

Doctorowin kysymyksenasettelut ovat isoja ja ajassa kiinni: milloin turvallisuus muuttuu vainoharhaisuudeksi, mikä on yksilön mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja missä menevät yksityisyyden tai ihmisoikeuden rajat? Eurooppalaisen lukijan mieltä kalvaa lisäksi kysymys: milloin/joko kirjan kuvaama ajattelu tavoittaa meidät Amerikan Yhdysvaltojen ulkopuolella?

Vaikuttava, vaikuttava kirja!

ps. Doctorow kannattaa myös avointa lähdekoodia, ja useat hänen teoksistaan on saatavilla CC-lisenssillä, katso lisäää: http://craphound.com/

Kolmas parsa toden sanoo

Tästedes voin kutsua itseäni rutinoituneeksi parsanvalmistajaksi, kolmas kattauskin onnistui. Nyt oltiin traditionaalisia ja pöydässä oli kesäperunoita, parsaa ja hollandaisekastiketta. Ja W3-viiniä. Yhdistelmä toimi tautisen hyvin enkä kaivannut mitään chlihommeleita annokseeni.
Huomattavaa on myös uusi kamera, pikkiriikkinen (pinkki) Sony CS joka ottaa mainioita kuvia.