Tästä kirjasta ei ainakaan tehdä elokuvaa. Niin monimutkainen, kirjallinen ja brittiläinen sen spefitarinan kuljetus on. Tulevaisuuden luokkayhteiskunta muodostuu värien erotuskyvyn mukaan, duunarit näkevät vain harmaata ja violetit ovat eliittiä. OMG, RGB, sanoisin.
Ihmiskunta tottelee myös merkillistä moraalisäännöstöä tai koodistoa: sinun ei pidä käyttämän ruohonleikkuria tiistaisin tai kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen koiraeläinten kanssa on kiellettyä mikäli tilanteeseen liittyy myös avoauto. Ulkoapäin tämän meidän ihmiskunnan laki tai moraali voi vaikuttaa joskus yhtä mielekkäältä ja käytäntöä palvelevalta, epäilemättä. Shades of Greyn maailmassa pelätään ukkosta, joutsenia ja pimeää. Mikä ettei.
Pyrkyri-punainen Eddie haaveilee aviosta (ja arvon noususta) violetin typykän kanssa, kunnes ihastuu kaikkien odotusten vastaisesti nenäkkääseen ja kylän nykerönenäisimpään harmaaseen Janeen. Eddie ottaa vastaan vaarallisen värimateriaalin hakutehtävän tehdäkseen vaikutuksen tyttöön, oppii reissullaan kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnan ja sen että kyseenalaistajia odottaa kuolema tai joku muu kuolemaa pahempi kohtalo.
Kirja oli kaikkiaan aika F1493, välillä kerronta tuntui 808080:lta mutta sitten taas joku juttu kohotti sen FF4500:ksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti