Vahinkokasvusto | From the journal of accidential gardener

Kuka vielä väittää että mulla olisi puutarhapeukalo keskellä kämmentä? Vai kertooko kuva enemmän ruoanlaiton esiintymistiheydestä?

I just recently discovered this vital growth in my kitchen cupboard. Now who can deny my gardening skills, accidential as they may be? Or does the photo depict more the freqency of cooking?

Mám otevreno - Olemme avoinna -gallerioiden ilta | We're open -gallery night at P7

Praha 7 on artsy! 18 taidegalleriaa osallistui eiliseen Olemme avoinna – tapahtumaan, kaikki pitivät ovensa avoimina ainakin iltakymppiin. Kävin katsomassa 9 (!) eli puolet, osassa vain piipahdin tsekkaamassa enemmänkin fasiliteetteja ja tiloja kuin itse töitä. Eikä kaikki ollut niin järin kiinnostavaakaan.

Kiva taiteen, kultturin ja designin keskittymä on siinnyt Vltavskan metroaseman kupeessa olevaan ORCO-rakennukseen kulttuurikeskuksen yhteyteen. Entiseen vähän räjähtäneeseen toimistohalliin on syntynyt jos jonkinlaista näyttelyätilaa ja pienyritystä. Rakennus on purkulistalla parin vuoden sisällä, joten valitettavasti gallerioiden toiminta ei ole pysyvää, ainakaan tuolla paikalla. Pliis, pliis eihän tilalle ole oikeasti tulossa havainnekuvan rakennuksia.

 

B1-galleriassa näytteillä oli huonekalu- ja valaisindesignia ja myytävänä kaikkea kivaa ja ei edes niin kovin kallista. Jospa hankkisikin kaikki huonekalut uniikkeina kappaleina?

On ihanaa tietää asuvansa kaupunginosassa jossa kihisee ja sykkii kulttuuri. Suorastaan lohdullista! Kotimatkalla vielä rähjäisen talon seinään kiinnitetyissä liitutauluissa syvällisiä ja arkipäiväisempiä sloganeita.

 

Prague 7 is really artsy! Spent a diligent evening visiting 9 galleries out of 18 that kept their doors open till late on a galley evening. Some weird stuff, boring stuff, some very nice stuff and some ideas for doing stuff myself. Especially I liked the young designers exhibition, furniture, lamps and interesting things to buy on a

reasonable price.

It's so cool to know that there's art, culture and design blooming in my neighborhood. On may way home spotted some slogans on a chalkboard attached to very run down house wall.

Kirsikankukat ja kuutamourakointia | Hanami & moonlighting

Oi mikä päivä! Olin ilmoittautunut kulttuuripoliittiseen seminaariin. Lintsasin, istuin lämpimässä auringonpaisteessa Stromovkassa lukien sadatta kertaa Neil Gaimanin American Godsia ja kirsikankukat putoilivat hiuksiini. Maa oli suloisen pinkki, niin pinkki niin pinkki. Täydellinen mini-hanami.

Illalla salagrillausta täysikuun valossa P- (enpä kerrokaan missä) kukkulalla, taustalla Prahan valomeri. Proosallinen huomio: hunajameloni sopii inkiväärin, valkosipulin ja soijan kanssa kuin nenä naamaan. Grillattuna se kypsyy sametinpehmeäksi.

Eilinen oli elokuvaa, satua tai unta.

Oh what a day! Skipped the cultural politics seminar I'd registered to and spent the day at sunny Stromovka reading Neil Gaiman and watching sweet pink cherry blossom floating to the ground and into my hair. Mini-hanami!

In the evening, secret BBQ at P- (not telling where) hill underneath full moon, in the background sea of Prague lights.

Yesterday was a motion picture, fable or dream.

Unen laatu vs. määrä | Quantitative dreaming

Uneksimisesta ei muuta raportoitavaa kuin että sitä on riittänyt! Viimeisen viikon aikana olen nukkunut vähintään 9-10 tuntia yössä, usein tunnin-parin päiväunet päälle. Unia en muista, nukun sikeästi ja makeasti ja pitkään. Ehkä se on nyt tarpeen. Ei vain taida mennä läpi sananparsi "kun *köh* tämänikäinen ihminen nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin"? Ehkä kuitenkin kasvan nukkuessani, jollain lailla.

No dreams remembered whatsoever, but a lot of sleep! During last week I've slept at least 9-10 hours per night, and many days some sweet daytime napping too. Maybe this is what I need right now, not that is should be necessary for a person my age :) Or maybe I do grow somehow while asleep?

Sohva- ja leffasurffausta | Sofa surfing

Days of European film -festarin anti oli 4 leffaa, yhden nukuin pommiin. Dokkari prostituoiduista Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa, itävaltalainen visuaalinen essee metroista ja ihmisten metroajatuksista, teennäisyyden rajalle saakka tyylitelty latvialainen eepos ja Baltasar Kormakurin islantilainen ihmemies-leffa.

Eniten pidin itävaltalaisesta Trains of thoughtsista. Kokonaisuudessaan festarista mukaan tarttui paitsi ajateltavaa, elämyksiä ja muutama hohhoijaa-tylsyys-kiusallisuushetki, myös wieniläinen elektro-acid jazz-trip hop-mikälie -kokoonpano Sofa Surfers ja siitä edelleen saman genren Tosca. Semmottinen musiikki aktivoi ja stimuloi kuuloa sekä ajattelua mukavasti. Plus Tsekin kulttuuriministerillä oli tosi kivat kengät festarin lopetuspuheenvuoroa pitäessään.

Four movies at 20th Days of European Film festival. Documentary about prostitution, austrian documentary about metros in metropolises like NY, LA, Moscow or Tokio, latvian over-stylized epic costume drama and islandic film about fishermen. In addition to thrills, some boring and embarrassed moments the balance of the festival was also finding austrian electro-whatever ensembles Sofa Surfers and Tosca. Nice brain stimulating noise they make! Plus the Minister of Culture had very nice shoes when she was closing the festival.

Alitajunta kommentoi edellistä postausta | Subconscious reply to previous post

No joo, mitähän tästä nyt taas pitäisi ajatella. Juuri kun kirjoittelin aamufiiliksestä niin enkös tänään aamulla juuri ennen heräämistä nähnyt unen jossa KAIKKI oli täydellistä. Kaikki! Ne asiat, ihmiset, olosuhteet jotka olen nyt tai joskus halunnut juuri niin kuin niiden kuuluu ollakin. Täydellinen uni. Siitä heräämisen jälkeinen reality check oli melko lailla ankea. Oliko ihan pakko?

Blah, bite me subconscious. Just yesterday writing something about morning feelings after waking up, and now last night I had THE perfect dream. Everything and everyone I ever wanted in a perfect setting in a perfect way. Calling the morning feeling and reality check after the dream "disappointment" would be one major understatement. Why oh why?

Valveen rajamailla | Somewhere between waking and sleeping

Kun herää, tai ainakin kun minä herään, aivot työstävät tilannetta jonkin aikaa. Kuka, mitä, missä...
Pikkuhiljaa pääsee kiinni ensimmäisestä päiväajatuksesta ja -tunteesta.

Jonkin aikaa se tunne on ollut joulu, sellainen lapsuuden joulunodotusolo kun mikä vaan on mahdollista ja kaikki odottaa. Voi joko herätä tai upota takaisin uneen, kumpikin on hyvä vaihtoehto. Hieno fiilis! Joskus taas herää irrationaaliseen karmeaan pettymykseen että tämä sama tylsä todellisuusko täällä vielä odottaa. Olosuhteet eivät ole muuttuneet mihinkään, joten mitään syytä erilaiselle aamuololle ei ole. Kunpahan vain aivot temppuilevat.

After waking up, at least in my case, there is some time when brains are working on the situation: who am I, where, what... Then slowly the first day thought and feeling reaches you.

For some time that first feeling has been like xmas, childhood xmas anticipation when everything is possible and all the exciting things in the world just await for me. I can either wake up to slide back to dream. Great sensation! Then some mornings the first feeling is an overwhelming disappointment: oh it's the same boring reality here again. External circumstances are the same, no reason to feel different. Just some anomaly of the brain.

Btw, the song titled "Somewhere between waking and sleeping" by Air is so good.

Street art: Pasta Oner @Praha 6

Dan Simmons: Black Hills

En määrittelisi kirjaa vaihtoehtohistoriaksi, parempi termi genrelle olisi augmented history (miten sen kääntäisikään, lisätty historia ei kuulosta oikealta). Simmons käsitteli Charles Dickensin elämää samalla lailla aikaisemmassa teoksesssaan Drood yhdistellen faktaa, fantasiaa, spekulatiivista fiktiota. Tämän tarinan lähtökohtana on kenraali Custer, Little Bighornin taistelu ja Mount Rushmoren monumentin rakentamisurakka. Faktisista lähtökohdista Simmons laajentaa tarinaa fantastiseen suuntaan. Historiaa tuntemattomalle pösilölle tällainen lähestyminen on silkkaa fiktiota, vaikka valtaosa tapahtumista on totta. Tarina kuitenkin koukuttaa ja kiinnostaa tutustumaan tapahtumien kulkuun paljon enemmän kuin historia per se.

Lakota-intiaani Paha Sapa kantaa sisällään kenraali Custerin henkeä, joka on livahtanut pojan sisuksiin Little Bighornin taistelun aikana. Paha Sapa on poikana saanut tehtäväkseen muuttaa maailman suunnan, koko elämänsä mies taistelee tätä liian suurta kantamusta vastaan samaan aikaan kun Custer hänen sisällään laatii eroottisia muistelokirjeitä nuorelle vaimolleen.

Huh, kuuteensataan sivuun mahtui monen monta vuosisataa vähän Pilviatlaksen tapaan. Tässäkin tarinassa ihmisen teot tai tekemättä jättämiset vaikuttavat niin historian kuin tulevaisuuden muodostumiseen hyvinkin konkreettisesti. Jotenkin lohduttava oli ajatus siitä että suuria, merkityksellisiä tekoja voi tehdä myös vahingossa. Pidin kirjasta  OK, välillä taustatiedonhaun näkyvyys oli turhan suuri, mm. räjäytystyön kuvauksessa. Simmonsilla on näköjään olemassa myös kolmas samanlainen augmented history -teos, Terror.

The book was not precisely alternative history, but more augmented historical fiction. Simmons used the same narrative technique in Drood expanding Charles Dickens' real life into direction of mystery, speculative fiction and pure fantasy. This book is similar augmented history of general Custer, battle of Little Bighorn and the Mount Rushmore monument building work. And just now I read somewhere Simmons has also 3rd similar novel, Terror.

For someone as dummy as me in world history, this kind of approach works perfectly. Reading it ignited an interest to find out all possible details of real Custer, indian wars and other plot parts.

At the end of Little Bighorn battle Lakota indian boy called Paha Sapa (Black Hills) is invaded by the spirit or ghost of general Custer. Paha Sapa carries Custer inside him all his life, as well as a monstrous task of changing the world, given to him as a boy.

Phew, six hundred pages take the reader to several centuries little like Cloud Atlas. And like Cloud Atlas, this story also stresses the importance of one person's deeds or neglects. How they affect history and future. It was somehow comforting to read that great meaningful deeds can be also done by accident. I liked the book OK, despite some pages too many filled with technical details about dynamite.

Ihan höpöuni | Truly nonsense dream

Kerrankin uni, jota on turha lähteä analysoimaan ja etsimään syvempiä merkityksiä. Tai no, löytyyhän tuostakin.

Ilmassa leijuvasta hotellista on hankala lähteä, koska alas maailmaan on liu'uttava köyttä pitkin ja se on matkatavaroiden kanssa vähän kömpelöä. Olen ottamassa kesälomamatkalle vain pieniä hameita ja toppeja,  Steve Tyler tai Jari Litmanen varoittaa minua säätiedotuksen luvanneen pakkasta. Juttelemme Steven tai Jarin kanssa suomalaisten saunomisinnosta, sitten minun onkin aika lähteä liukumaan alas kohti lomaa.

For once a simple nonsense dream with no hidden symbolics! Or maybe somethnig here too if digging really hard.

I'm staying in a floating hotel on the sky and the only way down is to slide on a shaky rope. I have packed only small skirts and tops for my summer holiday, but Steve Tyler of finnish football icon Jari Litmanen warn me about freezing weather. I chit chat with Steve or Jari about finnish sauna traditions until it's time to start my descending toward summer holiday.

Lento-onnettomuus, taas | Another plane crash

Lufthansan saksalainen kapteeni ilmoittaa anteeksipyytävästi että kone tulee joutumaan ankaraan turbulenssiin kymmenen minuutin kuluttua. Kapteeni empii ja jatkaa sitten että luvassa saattaa myös olla jumbojump. Tähän matkustajat ragoivat alkamalla itkeä ja vaikeroida. En tiedä mikä jumbojump on, mutta se ei kuulosta lainkaan hyvältä.

Vyötän itseni, mietin pakkaisinko kännykän vai lompakon taskuuni ja päätän sitten jättää molemmat penkin alle. Viereisellä paikalla istuu lapsuudenkaveri K. K kysyy jäänkö katumaan jotain tekojani tai tekemättä jättämisiä jos ja kun kone putoaa. Sitä jään miettimään vielä kun olen hereillä.


German Lufthansa captain infroms that the airplane shall face severe turbulence after 10 minutes. Captain hesitantly adds that there's a possibility of jumbojump too. Passengers start to scream and cry, I have no idea what a jumbojump is. But it sure doesn't sound good.

I fasten my seatbelt, think whether to take my mobile phone or purse but decide to leave them under the seat in front of me. Childhood buddy K is sitting next to me, K asks is there any deed or deed left undone I'll regret when/if the plane crashes. I still think of that while awake.

Unimaisema | Landscape dream

Olin menossa lapsuudenkotiini, kuljin tuttuakin tutumpaa tietä ja katselin ympärilleni. Ruoho oli kuollut, puut ja maa oli harmaan tuhkakerroksen peitossa, tuhkan alla näkyi jäätä. Maisema oli kuin ydinonnettomuuden tai luonnonkatastrofin jälkeen. Talosta kuului kuitenkin iloisia elämän ääniä, se tuntui oudolta mutta lohdulliselta kuolleen maiseman rinnalla.

I was walking along the familiar road towards my childhood home. The earth was dead and covered in thick grey layer of ash, underneath it I could see ice. Like after nuclear missiles or some natural catastrophy. Still I could hear happy voices from inside the house, it felt weird but comforting contrast to barren earth.

Retkellä uneen | Dream excursion

Viime yön uni oli mielenkiintoinen! Sisältö ei niinkään, menin vain vierailulle vanhan opiskelukaverin luo jota en ole nähnyt kymmeniin vuosiin. Kiinnostavaa oli se, että menin kylään täsmälleen samassa niukassa asussa jossa nukuin, ts. perillä jouduin heti pyytämään jotain vaatetta verhokseni :).   Uni oli siis retki. Terkut vaan H:lle!

Last night dream had an interesting element. Not the content itself, I just visited an old school friend. But on the visit I wore excatly the same scarce outfit I wore while sleeping, first thing was to ask for some cloth to cover me :) So the dream was an excursion. Greetings to H!

Talounia | House dreams

Eräänä yönä seinänaapurikseni tornitaloon oli muuttanut puolueen päämaja. Huoneiston sisustus oli trendikäs ja kiva, kävin ihailemassa tyhjää asuntoa ja mietin mikä puolue sisustaa niin tyylikkäästi. Kun viimein paikalle tuli ihmisiä, utelin varovasti millaista poliittista näkemystä he edustavat. Vastauksesta ei oikein saanut selvää, ihmisillä oli yllään puolueen t-paita mutta logo oli pelkkä musta pyörylä.

Toisena yönä asuin samassa rakennuksessa kuin työpaikkani. Töihin olisi ollut helppo mennä, olisin vain kääntynyt aulasta oikealle käytävälle. Tiesin, että työhuoneessani odottaa tietokone ja kaikki laitteet valmiina. Toisaalta, jos kääntyisin aulasta vastakkaiseen suuntaan, siellä odottaa pitkän pitkän käytävän päässä uusi duunipaikka, tyhjä huone jossa ei edes nettiyhteyttä. Mukavuudenhalu toivoi että käännyn varusteltuun ja mukavaan suuntaan, jäin kuitenkin empimään risteyskohtaan.

Dreamt of living in a tower house, closest neighbour being a headquarters of a political party. Their flat was decorated nice and trendy, I went there admiring the empty apartment wondering what kind of a political movement designs that classy. Finally some people showed up, I asked about their orientation but could not make anything out of the answer. They wore political party t-shirts but the logo was just a black dot.

In another dream I was living in the same building than my office. It would have been so easy to go there, just take a certain turn from a hall with many corridors. I knew my computer would be waiting in my office ready for work. On the other hand, if I'd make another turn, I would reach my new office. Empty room along a long long corridor, not even equipped with wifi. It would have been so comfortable to turn to well-equipped office direction. Still I stood there at the cross roads, thinking.