Kahden sanan mittainen uni | Short dream

Lähtökohdat kummalliselle unelle olivat mitä parhaat, lievä krapula, 2001 Avaruusseikkailu -leffa ja sen päälle vielä ennen nukkumaanmenoa kymmenenminuuttinen hypnoosivideo fraktaalikuvioista.

Uni oli harvinaisen lyhyt ja ytimekäs. Puhelin soi. Kun vastasin siihen, naisen ääni sanoi: "On aika".


After seeing 2001 Space Odyssey and 10 minutes video of spiralling swirling fractals I was expecting a strange dream. It was the shortest ever.

My phone rang. I answered it and a female voice said "The time has come".

Uteliaisuus ei taida kannattaa | Curiosity killed the dream

Unen alussa kaikki on ok ja enemmänkin kuin ok. Vähän mieltäni vaivaa upouuden poikaystävän menneisyys, josta en tiedä mitään mutta ajattelen että antaa olla, eletään tässä päivässä.

Ryhdynpä kuitenkin huvikseni selvittelemään asiaa, kyselen kautta rantain sieltä täältä ja saankin selville monenlaisia huhuja. Vihon viimein vuokraan auton ja ajan tuntien matkan syrjäiselle maaseudulle ja siellä syrjäiselle tilalle, josta kuulopuheiden mukaan löytyisi totuus ja tieto.

Saavun hylätynnäköisen talon luo, sen takana häämöttää lisää rakennuksia. Kävelen niitä kohti, ensimmäisenä huomaan hautamuistomerkin ja tajuan että sinne on haudattu murhattu uuden kumppanini ex. Ainakin yksi, ellei enemmän.

Toisella puolella pihaa näkyy lato, jonka seinä on tahrojen ja roiskeiden peitossa. Kun kuljen lähemmäs, osoittautuvat ne vereksi. Ladon seinässä olevissa koukuissa roikkuu kuolleita ihmisiä, raatoja tai ihmisen tyhjiä nahkoja.  Tajuan että poikaystäväni on massamurhaaja-psykopaatti ja että minäkin olen hengenvaarassa.  Seuraava ajatukseni on että "no, ei kukaan ole täydellinen".


I'm having a blast, new boyfriend and everything is just perfect. I'm a little curious about his past, as I don't know anything about it. Discreetly I ask questions here and there and find out all kinds of rumours.

Finally I rent a car and drive hours and hours to remote countryside and to reach a remote farm house. I have been informed that the farm would hold the answers.

Slowly I walk pass the abandoned building reaching the yard. First thing I see is a tomb monument, and I realize my boyfriend's ex is buried there. One or more exes.

On the other side of the yard there is a barn, its walls covered with stains and spatters. With a closer look it is blood splashed all over. On the wall there are carcasses, human bodies or empty skins hanging on hooks and by that time I understand my brand new boyfriend is a mass murderer psycopath and I am in serious danger too. I think further "well, nobody's perfect".

Sipulipiirakka | Onion pie

Kumina on mauste, joka tuntuu syömisprosessin aikana vähän epämiellyttävältä mutta jälkikäteen muistelen sen makua hyvällä. Tsekin leivässä on usein kuminaa, tänään tein saksalaisehkon sipulipiirakan jota maustoi iso iso ruokalusikallinen. Ohje on reilu, piirakkaa tuli ainakin 16 annosta. Maku ok, mausteita olisi voinut olla enemmän. Siis muita, ku-muminaa on riittävästi. Kuningasidea piirakassa on (vaikka itse sanonkin) savukyljen tahi pekonin korvaaminen savutofulla. Siitä tuli miehekkään rustiikki maku. Lahjoitus-tsatsiki raikasti tanakkaa piirakkaa mukavasti, timjamioliivit ovat kuvassa vain siksi että niitäkin satuin saamaan. Hyviä ovat.

I have a two-fold relationship with cumin. I don't like it but still I remember the taste afterwards with fondness. Czech dark bread is usually cuminy? cuminlike? or whatever is the correct term, today I baked an onion pie with a lot of cumin. The portion was huge, I'm eating it for days. Best baking innovation for a long time was to substitute bacon or smoked meat from recipe with smoked tofu. It gave the pie sort of  masculine rustic peasant taste. Tsatsiki freshened the rich pie nicely, thyme olives just happened to hop on the plate from fridge.

Aamu-uni | Just before waking, eyes wide shut kinda

Aamuna eräänä heräsin hyvissä ajoin, olin jo aikeissa nousta ylös mutta päätin kuitenkin torkkua vielä hetken. Niin ei kannata tehdä, torkkukytkinunet on normiuniakin kummallisempia. Kun on jo kerran herännyt, niin unessa luulee olevansa hereillä. Sitten kun unessa tapahtuukin jotain surrealistista, on outo olo. Niin kuin vaikka näin:

Kuljin pimeällä järven jäällä. Oli siis pimeää (luonnollisesti). Kun pidin silmät auki, en nähnyt mitään koska oli pimeää (hah). Mutta kun suljin silmäni, näin kanssakulkijani, edelläkulkevien ja vastaantulevien ihmisten sisälle, näin sydänten sykkivän, verisuonten kuljettavan verta ja happea. Sisäelimet, luut, kaikki näkyivät infrapunan tai röntgenin tavoin. Samalla lailla näin jään alla talvea pitävien kalojen horroksesta hitaan verenkierron ja verkkaisesti pumppaavan sydämen. En osannut päättää onko supernäköni kammottavaa, ällöttävää vai todella ihanaa.

One morning I woke up early, almost got up but then decided to snooze a moment still. Should've not done that. The morning dreams are the weirdest in my already weird dream repertoire. After waking up once, it's like you think you're awake and then something totally surrealistic happens. Like this:

I was walking on the icy lake in the winter darkness. It was pitch dark around me and I couldn't see a thing eyes open. Whenever I closed my eyes, I could see inside the person who walked with me, inside the people walking before me or people coming towards me. I saw their hearts beating, their veins pumping blood and oxygen. Their organs, bones and innards. Like infrared or X-ray. Furthermore I could see through the ice, the fish in winter torpor with slow heart beats and lazy blood circulation. I could not define whether this brand new super vision was disgusting, embarrassing or just plain amazing.

Graffiteja | Street art at Prague 6

Bubenec on aika vaikuttava kaupunginosa suurlähetystöineen ja mahtavine huviloineen. Tässä pari graffitia Praha 6:n alueelta.

Bubenec is not only embassies and pompous villas, here is some of the street art I found there.

Ulkoistettuna | Sun! Sun! Cycling!

Vuokrasin kadun toiselta puolen fillarin 200 kruunulla ja valitsin päivän täydellisen oikein. Tänään paistoi aurinko ja lämmintä oli varmaan yli kymmenen astetta. Tosin kolmen jälkeen kun aurinko alkoi laskea, viileni heti. Jotta ulkoilupäivä olisi täydellinen ja huomenna olisin täydellisen kipeä, pistelin vielä kävellen 40 minsan matkan hyperhypermarkettiin. Turhan matkan, siellä ei ollut tuotetta jota menin hakemaan. Mur.

Ajelin Vltavan rantaa myöten ensin toista puolta kartalla pohjoiseen, ylitin joen minimaalisen pienellä botskilla johon kelpasi kuukausilippu ja tulin takaisin toista rantaa pitkin. Pahoittelut siitä, että parhaat, lähes maalaismaiset maisemat jäi kuvaamatta koska poljin niin innokkaana etten malttanut pysähtyä kuvaamaan.

Paluumatkalla oli tarkoitus käydä jätevesimuseossa. Hei se on oikeasti paljon kiinnostavampi miltä kuulostaa, maanalaisia viemäritunneleita ja silleen. Mutta englanninkielinen opastus täytyykin tilata etukäteen, siispä se jää myöhempään ajankohtaan. Istuskelin sitten Stromovkassa auringossa miljoonan muun prahalaisen kanssa.

Fillarikulttuuri on täällä tosi ohut, vastaantulijat oli joko topatuissa trikoissa hampaat irvessä polkevia vakavia pyöräilyharrastajia tai sitten ulkkiksia. Minäkin stretch-farkuissa ja käsilaukku olalla. No se on olkalaukku ja olan yli heitettynä ihan sporttinen. Melkein. Mutta siis, normikansalaisia ei pyörän selässä näkynyt, edes väljemmillä teillä. Suomessahan mummot, opiskelijat, lapsiperheet, teinit, monenlainen kansanosa fillaroi.

ps. 6 tuntia myöhemmin: auuuu, takalisto on kipeä

Bike rental just across the street is convenient. 200 CZK for a day, and what a day this was! Sunny, warm, just the perfect day for a ride. I cycled along Vltava up north, crossed the river with a tiny boat (monthly transport ticket accepted) and then back. I also planned to visit the waste water management museum which is much more interesting than the name implies. Really! But english language tour in underground tunnels must be booked beforehand, so some other time then. I sat at Stromovka park sunbathing, together with zillion other Prague inhabitants.

To make the outdoor day perfect and to wear myself out totally, after cycling I walked abt. 40 minutes to Kaufland to buy just one item. Which I didn't find there, grr. Took the tram back, there is a limit of sports for one day.

I noticed again the thinness of cycling culture in Prague while cycling. All the other pedalists were either serious cycling aficionados with padded shorts and enviable calves or foreigners like me. Closest resemblance of sporting clothes I had with me to to wear was a pair of stretch jeans.  I also carried my hand bag with me... Ok it is a shoulder bag and looks almost sporty. Anyway, normal people don't seem to cycle around here like in Finland they do. Old ladies, teens, students, families.

ps. 6 hours later: my tushy hurts, can't sit straight.

Melkein metsäpäivä | Forest trekking, almost

Okei, ehkä Stromovka ei ole ihan sieltä aarnimetsien synkeimmästä päästä. Onhan siellä asfaltoidut polut, valot, penkkejä ja silleen. Mutta kuitenkin. Käveleksin Stromovkassa ja Trojassa joen varressa pari tuntia ja sain (lähi)luontoelämyksiä: musta orava, tsekkiläinen tikka ja Troijan hevonen. Paska fiilis katoaa pakostakin ulkona, tai ainakin lauhtuu ja haalistuu.

ps. kannattaa huomata aistikkaasti lehtikuvan alareunasta pilkistävä kengänkärki, se on just se je ne sais quoi .

I almost conquered the wild nature. Ok, Stromovka is not that wild trek with pavements, benches and lighs but nature anyway. I encounterd a black squirrel, czech woodpecker and a Trojan horse.

Shitty crappy mood fades outdoors unnoticed, 2 hours of walk outside was just what I needed today.





NB. The tip of my shoe on leaf photo, it's just what the composition was missing.

Keisarin uudet salaatit | Ave Caesar salad

Tunnustan: en vielä pystynytkään luopumaan kesäruoista. Aamulla teki hirmuna mieli caesarsalaattia ja eihän siinä muu auttanut kuin käydä hommiin.

Krutonkeja rapeaksi ruskistellessani leivinpaperi syttyi uunissa tuleen ja jouduin tekemään nopeita sammutustoimenpiteitä. Ehdin ajatella kuinka hyvän valokuvan liekehtivistä leipäpaloista olisi saanut, mutta en kuitenkaan ehtinyt napata kännykkää kun piti sammuttaa se tuli. Onneksi puolet leipäkuutioista pelastui.

Kastikkeesen ei siis tullut anjovista ja kananmuna oli keitetty. Ohje poikkesi aikaisemmin tekemästäni, eikä ollut ihan yhtä nannaa kuin the almost real thing. Romainesalaatti on kunnioitettavan jämäkkä ja rapsakka, ja selvisipä sekin että on olemassa tsekkiläinen versio parmesaanista, GranBohemia. Sama olemus, pähkinäinen mureneva koostumus ja maku mutta hintaa vähemmän kuin italiatuotteella.

Salaatin kanssa oli pakko maistella vähän valkoviiniä, tää menee nyt yhdeksi tissutteluksi tää elämä täällä. Oli hyvää, vaikka kastike ei täysin nappiin mennytkään. Kuva on vahinko-otos, mutta jotenkin niin söpö. Tästä voisikin tulla blogikuvaukseni uusi tyyli, vielä entistä epämääräisempi.

I woke up this morning yearning for caesar salad despite the temperature. Had no choice but to prepare it.

Crouton tray paper got on fire while in oven and I needed to perform some rapid extinguishing procedures. Had time to think about how great photo it would have been, but didn't have time to grab the camera. Luckily some of croutons were saved for salad.

No anchovy in the dressing, the egg was boiled. I remember making a better dressing before, but this was also well edible. I really like the crispy and chonky texture of romaine salad, plus I found out there is a parmigiano-like czech cheese GranBohemia. Almost as nutty, crumbly and tasty and not nearly as expensive.

It was just necessary to have some Chardonnay with salad. The photo is an accidential snapshot, but somehow so cute it had to be published. This could be the new style of my blog shootings... Even worse than before.

Unileirielämää dj:n kanssa | Dream camping with DJ shadow

Oi wau, DJ Shadow haluaa viettää viikonlopun kanssani. Hän on varannut meille mökin, luvassa on romanttinen kohtaaminen. Tai sitten ei. Mökki on ankea ja vaatimattomasti varusteltu, se on sisustettu vaalealla puulla ja näyttää aivan saunalta. Loppujen lopuksi joudumme vaihtamaan mökistä telttaan, jossa sitten pitäisi viikonloppu saada kulumaan.

Shdow'lla on mukanaan matkalaukulliset cd-levyjä ajanvietteeksi, se sekä loukkaa tunteitani että naurattaa: eihän meillä ole mukana cd-soitinta, pattereita eikä teltassa ole luonnollisestikaan sähköä.


Oh wow, DJ Shadow wants to spend a weekend with me. He has reserved us a cottage for a romantic getaway. Not. The cottage is trashy and primitive and finally we are downgraded to spend our weekend in a tent.

Shadow has brought suitcases with cds for his entertainment. That hurts my feelings a little, at the same time it makes me laugh as there is no electricity in the tent and he doesn't have any device to play the cds with.

Melkein läsnä, melkein poissa | Between presence and absence

Viimein näin Jakub Schikanederin näyttelyn Wallensteinin ratsastuskoulun tiloissa. Näyttelyaikaa pidennettiin onnekseni, se on auki tammikuun 2013 loppuun. Selvisi samalla myös se, miksi pari kertaa aikaisemmin gallerian sisäänkäyntiä etsiessäni olen harhautunut aina palatsipuutarhoihin, sis. käynti ei olekaan kadun puolella vaan Hradcanskan metroaseman kupeessa.

Pidän Schikanederin töistä hillittömästi, niissä vetoaa surumielinen valo, usva, ilta, yksinäiset kulkijat, udusta kohoavat patsaat, poissaolo. Nyt näin  ulkokuvien lisäksi interiöörejä (joihin olen jostain syystä höpelönä muutenkin) ja niissä puolestaan on vahva läsnöolon tunne. Joku on vain pistäytynyt käymään kuvan ulkopuolella, jättänyt valon päälle tai puutarhapöydän ääreen puoliksi juodun kahvikupin. Koira odottaa kärsivällisenä pöydästä mahdollisesti putoavia makupaloja, joten omistaja ei voi olla kaukana.

Tiivistunnelmallinen, rauhallinen ja kaunis kaunis kaunis kokoelma. Näyttelyn jälkeen ratikalla kuvien siltojen yli meneminen oli niin toisesta maailmasta kuin olla voi. Keskiviikkoiltana oli sitäpaitsi Schikaneder-keli, sankka usva jonne oli helppo eksyä ja kadottaa joko itsensä tai kaupungin.
Kuvat Prahan kansallisgallerian Schikaneder-sivustolta.

Jakub Schikaneder appeals to me with his melancholy, misty, lonely exteriours. It is just possible to identify them depicting Prague bridges, streets and buildings. Dusk, lonesome figures and strong feeling of absence. Now seeing first time his interieurs I must add also feeling of deep presence into my description. Like someone just popped out of the picture, leaving the lights on and coffee cup half empty. The dog awaits for crumbs falling from garden table, so the owner can't be very far.

Dense, atmospheric, calm and peacful exhibition. Afterwards riding a tram across the same bridges made me feel very lightheaded and otherworldly. Besides it was a Schikaneder fog on Wednesday night, the kind of fog you can easily lose yourself into.  Pictures linked from Prague National Gallery Schikaneder site.

Kaikki kohdallaan -munakoiso | Ode to aubergine

 Voiko olla kauniimpaa vihannesta kuin mustanpuhuvan violetti munakoisopallero? Tykkään hurjasti, pelkkä kypsyvän vihanneksen tuoksu saa veden kielelle. Eilen tein välimerellispaistoksen: mozzarellaa, basilikaa, koisoo, parmesaania... Kaikki kohdallaan. Annos oli sieltä työläämmästä päästä valmistella, ei aivan lasagnen tai moussakan veroinen mutta kaikenlaista pipertämistä ennen uuniinsaattamista. Maku lämpinänä erinomainen, ja haalean viileänä ihan loistava! Ohje alunperin Glorian parhaasta ruokakirjasta.

If there would be a beauty pageant for fruits and veggies, I would put my bet on aubergine. The gothic black purple color and the chubby essence is just irresistable. Not to mention the great taste.

Yesterday I prepared a mediterrean aubergine cassarole, and everything was just in equilibrium in it! Aubergine, mozzarella, fresh basil, parmigiano...Despite the many steps of the making process it was just great taste both hot and lukewarm. Ok, I admit it did stay 5 mins too long in the oven.

Kiemuraisen koristeellinen rappukäytävä | Stairway to ornate

Residenssin porraskäytävästä löytyy art nouveauta niin että hengästyttää. On kiekuraa ja kaarta joka lähtöön. Stukkokatto jäi vielä kuvaamatta. 

Art nouveau staircase at my residence. Every possible surface is decorated. even the floor tiles.

Tanakkaa tankkausta | Heavy dishes starting with mouss-

 Kesäruokien aika on ohi, totisesti. Moussaka online-ohjeen mukaan muutamalla oikaisulla, jälkiruoaksi halvaahto (hah), siis halva-mousse. Kun alkuun vetäistiin marinoitua Kolatun fetajuustoa ja päälle punaviiniä niin pikkuisen jouluaterian energiasisältö kohosi tuhansiin kaloreihin. Vieraat tarvitsivat energiansa illanvieton jatkoon ravitsemusliikkeessä, minä jäin potemaan puudutusaine- tai stressipäänsärkyä. Kuvassa on juhlijan P partybaskeri. Wow, sanon minä.

Moussakasta jäi pois konjakki (minkä ihmeen vuoksi sitä sinne laitetaan?), leivänmurut pohjalta, soijarouhe tomaattikastikkeesta. Valkopippurin sijaan meni mustaa eikä bechamel-kastikkeestakaan tullut bechamelia kun kananmunista oli kapelo. Juusto ei todellakaan ollut kefalotiria vaan perus-mozzarella-emmentalraastetta. Koska vertailukohtia ei järin paljon ole, tämä versio oli savolaisittain syömäkelpoinen eli hyvä.

Mousse oli sieltä tanakammasta päästä: halvaa ja keksimuruja Oatly-kauravaniljasoosin ja rahkan kera. Kuvan annos oli minulle liikaa, vieraat taisivat saada kuppinsa tyhjäksi.

Huomioitavaa on myös, että alkupalameze oli aseteltu aistikkaasti pikkujoulukuusen muotoon. Siitä ei tullut kuin tärähtänyt kuva, joten lukijat jäävät mielikuvituksen varaan.


Truly authentic moussaka with some shortcuts and shortages, halva mousse and christmas tree -shaped meze cheese plate. Heavy stuff!
Moussaka did lack soy flakes, cognac and bread crumbs. Accidentally added black pepper instead of white, cheese was not kefalotiri but mozzarella+emmental. Any way, end result was worth the hours preparing it and every dirty pot and pan in the house.

Halva mousse was also rich and full flavoured with vanilla sauce, curd and cookie crumbs. If there had been no headache, the pre-christmas party would have been just about perfect.  First photo reveals the sequined party beret of guest P. Wow effect!

Tämäkö on minun norsunluutornini | My ivory tower?

Olen uneksinut useita kertoja talosta, joka on korkea ja kapea, juuri yhden huoneen levyinen. Nyt juolahti mieleeni, että tällaista taloa myös torniksi kutsutaan.
 

Torniunissa pyrin aina katolle, ylimpään kerrokseen, ulos. Vaikka huimaa, pelottaa, hissi natisee, katolla tuulee, saatan pudota ja kauhistuttaa niin aina olen menossa sinne. Viime yönä ylin kerros oli numeroltaan 6,5. Ikivanha hissi huojahteli vaarallisesti matkalla ylös ja itse tornikin huojui tuulessa. Torni oli hotelli (ei kuitenkaan hotelli Torni), halusin huoneen sen katolta. Ei haitannut vaikkei huoneessa ollut kattoa, ja oikeastaan se ei ollut huone vaan tuulinen terassi. Korkeanpaikankammo halvaannutti jalkani, mutta silti kömmin hissistä katolle katsomaan ulos, alas ja ympärilleni.

 

I dream about thin and high buildings, the kind of buildings that are called towers. I always aim for the roof despite my vertigo, fear, wind, creaky old elevators and every other imaginable scary thing.

Still I need to get to the roof.

 

Last night I dreamt about a tower hotel. I rode the elevator to top floor, number 6,5. It was windy, the elevator and the whole tower swayed in storm. I had a penthouse reserved , or actually it was just a windy terrace. Although my legs were paralyzed from fear I just had to get there and look out, down and around me.

Arvokasta hiekkaa | Precious sand

Unessa kysyin joltakulta, mitä nukkumisen tai runsaan itkemisen jäljiltä silmäkulmiin kertyvä unihiekka tai rähmä oikein on, oikeasti. Luulin, että rähmä on rähmää, mutta ei. Vastaus oli paljon kauniimpi: itkuhiekka on kallisarvoista kuin sahrami tai platina, se kannattaa kerätä pieneen purkkiin talteen pahan päivän varalle.

In my dream I asked someone about sleepydust in eye corners. It also appears after heavy crying, and I wanted to know the consistency. I thought it would be just snot and mucus but the answer was much more beautiful: crying sand is valuable like saffron or platinum and it should be collected and stored in a small jar for a rainy day.