Mitä tästä pitäisi ajatella -uni | Dunno what to think dream

Uudenvuodenaaton suunnitelma oli selvä ja viimeksi eilen juttelin ystävän kanssa illasta. Näin unta ja heräsin aamulla täydelliseen varmuuteen siitä, että suunnitelma ei toteudu, en mene ravintolaan jonne olen suunnitellut meneväni, mekko silitettynä ja kynsikorut liimattuna. Tunne ei ollut positiivinen tai negatiivinen, vain täysi varmuus siitä että näin ei tule käymään. Intuitioni on ollut hiljaisehko viimeiset vuodet (vuosikymmenet?), joten on sitä varmaan kuunneltava. Katsotaan päivän mittaan mitä tapahtuu.

I've been planning to spend New Year's Eve in a certain restaurant with friends. I had my dress ironed and nails polished and everything. Last night I dreamt and woke up knowing that it's not going to happen. It wasn't neither positive or negative feeling and nothing like a hoaxy disaster premonition, just complete certainty. My intuition has been quiet fot a long time, so I guess I have to listen to it. Let's see what happens during the day.

Nolo alkuperäiskansauni | Indigenous dream

Seurustelin intiaanimiehen kanssa. Olin asiasta ylpeä, kukaan muu suvussa ei ollut koskaan saanut pyydystettyä intiaania. Suhteen ainoa huono puoli oli miehen nimi. Kaikista alkuperäiskansojen kielten rikkaista luontonimistä olin löytänyt itselleni Pienen Lohen. Huoh.

I dated an American indian man and was proud of it. I was the first in my family to catch an indigenous boyfriend. There was one embarrassing aspect though. Of all creative nature-hugging names available I managed to find myself Little Salmon. Sigh.

Terapointisessio

Näin unta hätäisistä lopullisista päätöksistä ja heräsin kyynelten valuessa poskille. Mieliala oli juuri sopiva tragiikkaa tihkuvalle itsesääli-terapiasessiolle. Kolme tuntia napakkaa murheen alhossa kieriskelyä, soundtrackina vuosien varrelta kumuloituvat kurjuusbiisit, featuring Willie Nelson, Johnny Cash, Joe Bonamassa, Bruce S:n The River ja peräti haudastaan kaivetut Roxette ja Sinead O'Connor. Kunnioitettavan surkeaksi pääsin noinkin lyhyessä ajassa!  Peripetiabiisinä Gunnareiden Don't cry, siitä ei sitten enää ollut pitkä matka Scissor Sistersin I don't feel like dancingiin. Nyt uupuneena mutta täysin kathartoituna.  Self help rulez!

Joulu | Bittersweet christmas

Voi tätä vuodenaikaa, perhettä, kiintymyksen ja turhautumisen väillä taiteilua. Joulu joululta juhla liukuu saamisesta luopumiseksi, enemmän melankoliseksi kuin riehakkaaksi. Suolaista enemmän kuin makeaa, aivan kaikissa merkityksissä ja tänä vuonna vielä normia enemmän. Valko-sinihomejuusto ja mustaherukkahyytelö paahdetulla leivällä saa nyt proosallisesti symboloida tätä.

Oh the season of family gathering, balancing between affection and frustration. Every Christmas more like losing than receiving, more melancholy than joyous. Bitter more than sweet, in every sense.This year especially blue instead of red&green&gold. Blue and white mold cheese with black currant jelly on a toast may be the prosaic icon of this metaphor

Le Douanier -uni | Customs officer dream

Tutustuin ranskalaiseen Florian Rousseau -nimiseen tullivirkailijaan ja ryhdyin muodostamaan ihmissuhdetta tämän kanssa. Siinä oli omat hankaluutensa. Ensinnäkin Florian puhui vain ranskaa. Unessa koetin muodostaa lauseita niistä 12:sta sanasta jotka ranskaksi muistan, onneksi Florian ymmärsi myös pikkiriikkisen englantia. Isompi ongelma suhteen kehittymiselle oli se, että saatoin tavata mielitiettyni vain Ranskan rajalla, en missään muualla. Syystä tai toisesta Rousseau ei voinut liikahtaa rajalta mihinkään. Kuljin siis bussilla edestakaisin maasta toiseen ja jäin tulliin tuntikausiksi  kunnes minut aina karkotettiin maasta hetkeksi.

ps. Rousseau ei käyttänyt baskeria.

I was in a relationship with a french customs officer called Florian Rousseau. There were some issues hindering our happy co-existence, first af all Florian didn't speak a word of english. Luckily he understood some english, I remember formulating clumsy french sentences in my dream using the 12 french words I know. The bigger obstacle was his unability to leave the French border. I could only meet him at the border control, and I spent my time traveling back and forth across the border and lingering at customs until I was deported for a while.

ps. He didn't wear a beret.

Järjestelyä | Arranging things dream

Minulla on unessa kylpyammeellinen vaatteita ja toinen ammeellinen papereita. Päätän laatia niille jonkin luokitusjärjestelmän jotta ne löytyvät tarvittaessa. Mietin, miten vaatteet voisi loogisimmin asettaa järjestykseen, onko t-paita korkeammalla luokituksessa kuin sukat? Ja riippuuko vaatteen järjestysaste siitä onko se puhdas vai käytetty.

I have one bathtub of clothes and another tub filled with papers. I decide to arrange and catalogue the stuff, so I can find what I need when I need it. Having some problems inventing the classification hierarchies though. Is t-shirt more honorable than a pair of socks? Does the esteem of clothing depend on if it's clean or used?

Tylsäääää | Booooring

Mistä ja miksi unikuvastoon putkahti tällainen ilonpilaaja? Tylsä kuin mikä, mietin jo unta nähdessäni että tää on kyllä pohjanoteeraus. Tohtiiko tätä edes kertoa.

Kirjaudun sisään hostelliin vieraan kaupungin keskustassa, varaan itselleni alapedin dormista. Siinä kaikki. Tylsää! Nolon tylsää. Ensi yönä on paree nähdä sitten kaksinverroin actionia.

Why I dreamt this ultimately boring dream? Already in it I thought that this is the rock bottom. I barely dare to tell it.

I check into a hostel in foreign city. I reserve myself a bunk bed from dormitory. That's all there was to see. So boring! Embarrassingly boring. I better dream tonight better.

Aina valmiina -uni | Stay alert dream

Istun paikallisbussissa, maisemat ikkunan takana ovat tuntemattomia mutta kuitenkin se on kotikaupunkini. Olen jäämässä seuraavalle pysäkille mutta en ehdi painaa stop-nappia ajoissa, Joudun ajamaan päättärille saakka ja takaisin samaa reittiä. Nyt olen jo valppaana sormi painikkeella mutta taaskin vähän myöhässä. Ei kun taas päättärille ja uudelleen samalle reitille. Tätä jatkuu useita useita useita kertoja, vasta juuri ennen heräämistä onnistun painamaan pysähtymisnappia ajoissa. Jee.

Sitting in a local bus, sceneries behind the window are strange to me but still it is my home town. I plan to disembark on the next stop but I don't push the stop button in time. So I have to ride the bus all the way to terminus and back the same route. This time I'm more alert but still miss my stop. It's terminus and all the way back again and again and again. This goes on and on,  just before waking up I manage to push the stop button in time. Yey.

Elämä verkossa | Life feed

Unessa netistä voi löytää elämäni videona, vähän nopeutettuna tietysti. Samalla video kuitenkin on reaaliaikainen, siinä voi hyppiä ajassa edestakaisin ja myös tulevaisuuteen. Katsellessani videota huomaan elämässä aikaisemmin tekemäni virheet ja pystyn ennakoimaan tulevaa kun olen nähnyt sen jo tallennettuna. Huono puoli on se, että sivua on tosi vaikea löytää verkosta. URLia ei voi kopioida, sivua ei voi lisätä kirjanmerkkeihin, haulla se ei löydy ja osoitetta ei millään muista ulkoa.

Olisiko kuvameditaatiodokkareilla Samsara, Koyaanisqatsi, Powaqqatsi, Chronos jotain tekemistä tämän uniteeman kanssa?


My life can be found on the web as a video in this dream. Of course time lapsed, but also simultaneously real time. It's possible to jump back and forth in time, also see the future. While watching the video I realize the mistakes I have made in my life, it is easy to anticipate the future after seeing it already. The only downside is that the video website is very difficult to find. URL cannot be copied, site cannot be bookmarked, site cannot be found on search engines and the URL is impossible to remember.

I blame the visual meditation documentaries Samsara, Koyaanisqatsi, Powaqqatsi, Chronos for the dream.

KV-uni | International nocturnal service

Uneni oli tekstitetty ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Yritin puhua hitaasti, niin ettei tekstitys jää jälkeen juonenkulusta. Itse unen sisältö oli sitä samaa tuttua väkivaltaa, mustasukkaisuutta, korvatillikoita, mukilointia jne.

My dream had subtitles in swedish, finnish and english. I tried to talk slowly, so that the subtitles would stay in sync with the plot. The plot itself was same old, same old: violence, jealousy, slapping, punching.

Ylhäällä | I'm high

Unessa istuin valtaistuimella, tennistuomarin korokkeella tai metsästystornissa korkealla, korkealla meren yllä. Lämmin tuuli puhalsi hiuksiini, olin niin korkealla että alas katsominen pelotti hirvittävästi mutta kuitenkin alas piti katsoa. Näin kauas merelle saakka ja näin kuinka laiturin alle oli hukkunut kaksi beluga-valasta. Vähän syvemmällä meren pohjassa oli maahan joskus muinoin laskeutunut avaruusalus, en osannut päätellä onko se hiekkaan uponneena piilossa vai hätälaskun jälkeen vajonneena. Parvi keltaisia lintuja täplitti meren pinnan, kuulin ihmisten riemunkiljahdukset lämpimässä meressä.

I sat on a throne or on a tennis referee's tower high, high above the sea. Warm wind blowed, the throne was so high that looking down scared me but still I needed to watch. I saw two drowned beluga whales under the pier, on the deep I could distinguish the contours of a space ship in the bottom of the sea. Couldn't tell if it has been hidden there or just sunken accidentally. A flock of bright yellow birds landed on the water surface, I could hear people's happy voices from beneath.

Läheltä piti, taas | Just out of reach

Taas olin unessa niin lähellä valaistumista, viisastumista ja äärimmäistä tietoa siitä miten olla ja mitä tehdä. Ääni sanoi: "odotahan niin kerron sinulle..." Tulossa oli jotain äärettömän tärkeää.

Ja silloin soi herätyskello.

So close! In my dream I was again so close reaching the Ultimate Knowledge, Wisdom, Truth, Enlightening and all that stuff  about how to life my life. A voice said to me " let me tell you this..." I knew this was going to be extremely important.

And the the alarm went off.

Hetken eksyksissä | Mis-disoriented

Heräsin ystävän luona keskellä yötä johonkin unen muruseen, enkä tiennyt lainkaan missä olen. Mietin asiaa ensin pitkälläni, mutta koska en päässyt mihinkään tulokseen, piti nousta istumaan ja tutkailla ympäristöä: tämä ei ole se paikka jossa heräsin viimeksi, tämä ei ole koti, millainen on koti, täällä on outo lamppu mutta olotila on levollinen eli ei hätää. Aikani ihmeteltyäni muistin sijaintini ja jatkoin unta.

Woke up in the middle of night at my friend's guestroom and didn't have a clue were I was. Thought it over first laying down, not reaching any conclusion I had to get up and look around: this is not the place I woke up yesterday, this is not home, what is home like, I don't recognize the lamp but the atmosphere is calm so maybe there's nothing to worry about. Finally I did remember my whereabouts and went back to sleep.

Cloud Atlas

6 different timelines expanding over several centuries... David Mitchell's novel must have been some puzzle to fit into motion picture. The effort was good, not reaching excellency Even though there were Matrix-Wachowskis behind it. I read the book just in August, so it took me only 40 minutes to get inside who is who, doing what when and why.

Actors really worked for their salaries making this film, main characters had cameo roles within each timeline. All of them were not recognizable, but were shown in end credits of course. Asian actors masked to play caucasian roles and vice versa, must've been an interesting job for make-up crew!

The movie lasted 3 hours, and I admit checking the time twice in last 30 minutes. The theme is about individuals forming  history with small deeds. Every good or bad deed affects and alters the future. It was supposed to be about eternal love also, but I found that plotline the thinnest of them all. Good entertainment but that's all.

Feelings afterward: more or less the same than before the film, numb bottom and urgent need to use ladies' room

Samsara - the unbearable burden of being human

Beautiful, beautiful movie. The most depressive, hopeful, sad, glad, eerie, down-to-earth... You name it. Samsara's themes varied from faith and religion to human's endless ability to destroy beauty around him. At the same time the movie showed the beauty of nature, olde people, newborn babies, dead corpses or wastelands. Ok, some of the picture series were too obvious but still I found it absolutely enchanting and very thought-provoking. The slow motions over breathtaking landscapes and nature or traffic time lapses were phenomenal. It was a bit like meditating but little too many hints to free my mind totally.

At some point of the film I found myself thinking over and over again: I don't want this never to end, please don't end, please don't end. At the same point I noticed that it's necessary to breath once in a while.

Feelings afterward: shaky, red-eyed, distracted, pessimistic, happy, guilty.

 

ps. Why do I bother write in Finnish when everyone in the wide wide world understand English? It's not like my mom will read these posts ever. Hi mom!

Pipopääuni | You can leave your hat on dream

Epäloogisen väkivaltainen uneksunta sen kuin jatkuu. Olin lähdössä ulos talvella ystävien kanssa, ulkona oli 20 astetta pakkasta. Ystävät soittivat vanhan taloni ovikelloa, avasin painavan ulko-oven ja huomasin että yhdellä ei ollut pipoa päässä. Sen kummemmin kyselemättä löin pipotonta nyrkillä nenuun ja pamautin oven kiinni niin että varpaat jäivät väliin. Kuului vain murtuvan luun ratinaa. Oppiipa käyttämään pipoa kylmällä!

One more illogically violent dream, this is becoming a habit. I was going out with friends who came to pick me up from my old old house. It was cold winter day, at least minus 20 centigrade. I opened the old heavy outdoor to greet my friends and noticed that one of them was not wearing a hat, at that weather! I didn't explain anything, just hit the person's nose with my fist and slammed the outdoor so that it pinched his toes broken. That will teach him to dress properly when it's cold!

Unioharit | Being stood up is painful

Muahhaha! Unen vaikutteet oli taas ilmiselvät, mutta aineksista koottu dramaturginen ylöspano erilainen kuin ennen olisi ollut. Luin illalla Kathryn Stockettin Piiat ja mulle ikään kuin tehtiin oharit, mutta sillä lailla lievästi ja sivistyneesti.

Unessa odotan deittiäni lumen saartamassa kahvilassa maassa jonka kieltä en ymmärrä. Välillä käyn sisävaatteissani ja ilman kenkiä kurkkimassa ulkona, alkaako sitä ihmistä kuulua. Kahvilan omistaja on suomalainen, päädyn aikani kuluksi juttelemaan hänen kanssaan kun paikka on jo menossa kiinni ja seuralaistani ei vain näy. Omistajalla on iso kiltti koira ja pieni äksy poni, poni pukittelee ja potkii jalkani kipeille mustelmille. Tästä ja ohareista suivaantuneena otan jämerän Deadmouser-aseeni, marssin seuralaiseni tykö (kappas, nyt hän löytyy välittömästi) ja ammun kundilta jalkapöydän muhjuksi.

Aika katarttinen, itse asiassa.

The influences of the dream were obvious, but the dramaturgy somewhat rougher than previously. I did read Kathryn Stocketts The Help yesterday evening.

I'm waiting for my date in a café surrounded by deep snow. I've been waiting already for some time. I pop out in the snow every now and then in my thin clothes to see if the guy is coming. Finally the café is closing, I end up talking with the owner who has a big kind dog and a tiny moody pony. The kicking pony bruises my shins, angry about this and being stood up I grab my sturdy Deadmouser gun, march to the guy (now I find him easily) and shoot his foot into bloody pulp.

Rather cathartic, all in all.

Huonosti käyttäytyvät unet | Dreams behaving badly

Jos unet olisivat totta, olisin pulassa. Unista on hävinnyt lain, moraalin, rationaalisen ajattelun ja maalaisjärjen kunnioitus. Väkivaltaisia, vihaisia, järjettömiä hölmöilyjä, käytöstä jota valveilla en oikein osaa kuvitella itselleni. Viime yönä riehuin ravintolassa koska sain huonoa palvelua. Astiat ja huonekalut meni palasiksi, huusin ja kiroilin ja haukuin jokaisen vastaantulijan ja taisinpa myös mukiloida muutaman tarjoilijan. Vain siksi että jouduin odottamaan tilauksen ottamista kymmenisen minuuttia. Samaan syssyyn myös pöytäseurueeni sai kuulla kunniansa, vaikka heidän kanssaan olin ravintolaan tullut. Muutama korvapuusti, tönäisy ja luunappi itse kullekin.

Oh boy, would I be in trouble if my dreams were true. There have been dreams that abandon all law-abiding, moral, rational etc. thinking I usually have. Violent, angry, stupid, grazy behaviour. Last night I was in a restaurant making a scene because I had to wait for my order for 10 mins. Broken plates and furniture, shouting and yelling for waiters and I may have also beaten up some of them, just to be sure. Also I was so angry to my dinner party, even though they were my companions at the restaurant. They received some slapping in the face too.

Ulkoistettuna #2 | Wild woods

 Noin joka kerta Prahassa olen aikonut mennä Divoká Šárkaan vaeltamaan, nyt vihdoin viimein sain sen tehtyä. Lauantai oli kaunis, aurinkoinen mutta kylmä, varmaan +/- nollassa. Piti pistellä kävellen rivakasti ettei palellut. Matkaa kertyi n. neljätoista kilometriä, siitä puolet ylämäkeä ja puolet jyrkkää alamäkeä.

Paikka on tosi hieno! Rotkolaaksoja, kallioita, kukkuloita, metsää, puroja ja vaikka mitä. Kasvillisuus vaihtui rehevästä kuivaan, havupuita tammia vaahteroita... Voin kuvitella että paikka on kaikkina vuodenaikoina yhtä ihana. Kesällä voi pyöräillä, uida polskutella ja istuskella varjon alla kuppilassa, syksyn värit näkyy hienosti ylhäältä ja luminen Divoká Šárka on varmaan upea näky.

Ihana päivä. Ehdottomasti käymisen ja päivän viettämisen arvoinen mesta.

Finally at Divoká Šárka. I have been planning to go there for ages. First of December was nicely sunny but chilly, just perfect weather for hiking. 14 km doesn't sound that much, but the terrain was challenging. Half uphill, half steep downhill. 

The scenery was magnificent! Gorges, hills, huge rocks, forests, streams... Different kinds of vegetation from lush to barren. I can imagine the landscapes in every season. Cycling, swimming, sunbathing and beer drinking in the summer time, the colorful leaves in autum. Or Divoká Šárka under fresh snow, must be painfully beautiful.

Kahden sanan mittainen uni | Short dream

Lähtökohdat kummalliselle unelle olivat mitä parhaat, lievä krapula, 2001 Avaruusseikkailu -leffa ja sen päälle vielä ennen nukkumaanmenoa kymmenenminuuttinen hypnoosivideo fraktaalikuvioista.

Uni oli harvinaisen lyhyt ja ytimekäs. Puhelin soi. Kun vastasin siihen, naisen ääni sanoi: "On aika".


After seeing 2001 Space Odyssey and 10 minutes video of spiralling swirling fractals I was expecting a strange dream. It was the shortest ever.

My phone rang. I answered it and a female voice said "The time has come".

Uteliaisuus ei taida kannattaa | Curiosity killed the dream

Unen alussa kaikki on ok ja enemmänkin kuin ok. Vähän mieltäni vaivaa upouuden poikaystävän menneisyys, josta en tiedä mitään mutta ajattelen että antaa olla, eletään tässä päivässä.

Ryhdynpä kuitenkin huvikseni selvittelemään asiaa, kyselen kautta rantain sieltä täältä ja saankin selville monenlaisia huhuja. Vihon viimein vuokraan auton ja ajan tuntien matkan syrjäiselle maaseudulle ja siellä syrjäiselle tilalle, josta kuulopuheiden mukaan löytyisi totuus ja tieto.

Saavun hylätynnäköisen talon luo, sen takana häämöttää lisää rakennuksia. Kävelen niitä kohti, ensimmäisenä huomaan hautamuistomerkin ja tajuan että sinne on haudattu murhattu uuden kumppanini ex. Ainakin yksi, ellei enemmän.

Toisella puolella pihaa näkyy lato, jonka seinä on tahrojen ja roiskeiden peitossa. Kun kuljen lähemmäs, osoittautuvat ne vereksi. Ladon seinässä olevissa koukuissa roikkuu kuolleita ihmisiä, raatoja tai ihmisen tyhjiä nahkoja.  Tajuan että poikaystäväni on massamurhaaja-psykopaatti ja että minäkin olen hengenvaarassa.  Seuraava ajatukseni on että "no, ei kukaan ole täydellinen".


I'm having a blast, new boyfriend and everything is just perfect. I'm a little curious about his past, as I don't know anything about it. Discreetly I ask questions here and there and find out all kinds of rumours.

Finally I rent a car and drive hours and hours to remote countryside and to reach a remote farm house. I have been informed that the farm would hold the answers.

Slowly I walk pass the abandoned building reaching the yard. First thing I see is a tomb monument, and I realize my boyfriend's ex is buried there. One or more exes.

On the other side of the yard there is a barn, its walls covered with stains and spatters. With a closer look it is blood splashed all over. On the wall there are carcasses, human bodies or empty skins hanging on hooks and by that time I understand my brand new boyfriend is a mass murderer psycopath and I am in serious danger too. I think further "well, nobody's perfect".

Sipulipiirakka | Onion pie

Kumina on mauste, joka tuntuu syömisprosessin aikana vähän epämiellyttävältä mutta jälkikäteen muistelen sen makua hyvällä. Tsekin leivässä on usein kuminaa, tänään tein saksalaisehkon sipulipiirakan jota maustoi iso iso ruokalusikallinen. Ohje on reilu, piirakkaa tuli ainakin 16 annosta. Maku ok, mausteita olisi voinut olla enemmän. Siis muita, ku-muminaa on riittävästi. Kuningasidea piirakassa on (vaikka itse sanonkin) savukyljen tahi pekonin korvaaminen savutofulla. Siitä tuli miehekkään rustiikki maku. Lahjoitus-tsatsiki raikasti tanakkaa piirakkaa mukavasti, timjamioliivit ovat kuvassa vain siksi että niitäkin satuin saamaan. Hyviä ovat.

I have a two-fold relationship with cumin. I don't like it but still I remember the taste afterwards with fondness. Czech dark bread is usually cuminy? cuminlike? or whatever is the correct term, today I baked an onion pie with a lot of cumin. The portion was huge, I'm eating it for days. Best baking innovation for a long time was to substitute bacon or smoked meat from recipe with smoked tofu. It gave the pie sort of  masculine rustic peasant taste. Tsatsiki freshened the rich pie nicely, thyme olives just happened to hop on the plate from fridge.

Aamu-uni | Just before waking, eyes wide shut kinda

Aamuna eräänä heräsin hyvissä ajoin, olin jo aikeissa nousta ylös mutta päätin kuitenkin torkkua vielä hetken. Niin ei kannata tehdä, torkkukytkinunet on normiuniakin kummallisempia. Kun on jo kerran herännyt, niin unessa luulee olevansa hereillä. Sitten kun unessa tapahtuukin jotain surrealistista, on outo olo. Niin kuin vaikka näin:

Kuljin pimeällä järven jäällä. Oli siis pimeää (luonnollisesti). Kun pidin silmät auki, en nähnyt mitään koska oli pimeää (hah). Mutta kun suljin silmäni, näin kanssakulkijani, edelläkulkevien ja vastaantulevien ihmisten sisälle, näin sydänten sykkivän, verisuonten kuljettavan verta ja happea. Sisäelimet, luut, kaikki näkyivät infrapunan tai röntgenin tavoin. Samalla lailla näin jään alla talvea pitävien kalojen horroksesta hitaan verenkierron ja verkkaisesti pumppaavan sydämen. En osannut päättää onko supernäköni kammottavaa, ällöttävää vai todella ihanaa.

One morning I woke up early, almost got up but then decided to snooze a moment still. Should've not done that. The morning dreams are the weirdest in my already weird dream repertoire. After waking up once, it's like you think you're awake and then something totally surrealistic happens. Like this:

I was walking on the icy lake in the winter darkness. It was pitch dark around me and I couldn't see a thing eyes open. Whenever I closed my eyes, I could see inside the person who walked with me, inside the people walking before me or people coming towards me. I saw their hearts beating, their veins pumping blood and oxygen. Their organs, bones and innards. Like infrared or X-ray. Furthermore I could see through the ice, the fish in winter torpor with slow heart beats and lazy blood circulation. I could not define whether this brand new super vision was disgusting, embarrassing or just plain amazing.

Graffiteja | Street art at Prague 6

Bubenec on aika vaikuttava kaupunginosa suurlähetystöineen ja mahtavine huviloineen. Tässä pari graffitia Praha 6:n alueelta.

Bubenec is not only embassies and pompous villas, here is some of the street art I found there.

Ulkoistettuna | Sun! Sun! Cycling!

Vuokrasin kadun toiselta puolen fillarin 200 kruunulla ja valitsin päivän täydellisen oikein. Tänään paistoi aurinko ja lämmintä oli varmaan yli kymmenen astetta. Tosin kolmen jälkeen kun aurinko alkoi laskea, viileni heti. Jotta ulkoilupäivä olisi täydellinen ja huomenna olisin täydellisen kipeä, pistelin vielä kävellen 40 minsan matkan hyperhypermarkettiin. Turhan matkan, siellä ei ollut tuotetta jota menin hakemaan. Mur.

Ajelin Vltavan rantaa myöten ensin toista puolta kartalla pohjoiseen, ylitin joen minimaalisen pienellä botskilla johon kelpasi kuukausilippu ja tulin takaisin toista rantaa pitkin. Pahoittelut siitä, että parhaat, lähes maalaismaiset maisemat jäi kuvaamatta koska poljin niin innokkaana etten malttanut pysähtyä kuvaamaan.

Paluumatkalla oli tarkoitus käydä jätevesimuseossa. Hei se on oikeasti paljon kiinnostavampi miltä kuulostaa, maanalaisia viemäritunneleita ja silleen. Mutta englanninkielinen opastus täytyykin tilata etukäteen, siispä se jää myöhempään ajankohtaan. Istuskelin sitten Stromovkassa auringossa miljoonan muun prahalaisen kanssa.

Fillarikulttuuri on täällä tosi ohut, vastaantulijat oli joko topatuissa trikoissa hampaat irvessä polkevia vakavia pyöräilyharrastajia tai sitten ulkkiksia. Minäkin stretch-farkuissa ja käsilaukku olalla. No se on olkalaukku ja olan yli heitettynä ihan sporttinen. Melkein. Mutta siis, normikansalaisia ei pyörän selässä näkynyt, edes väljemmillä teillä. Suomessahan mummot, opiskelijat, lapsiperheet, teinit, monenlainen kansanosa fillaroi.

ps. 6 tuntia myöhemmin: auuuu, takalisto on kipeä

Bike rental just across the street is convenient. 200 CZK for a day, and what a day this was! Sunny, warm, just the perfect day for a ride. I cycled along Vltava up north, crossed the river with a tiny boat (monthly transport ticket accepted) and then back. I also planned to visit the waste water management museum which is much more interesting than the name implies. Really! But english language tour in underground tunnels must be booked beforehand, so some other time then. I sat at Stromovka park sunbathing, together with zillion other Prague inhabitants.

To make the outdoor day perfect and to wear myself out totally, after cycling I walked abt. 40 minutes to Kaufland to buy just one item. Which I didn't find there, grr. Took the tram back, there is a limit of sports for one day.

I noticed again the thinness of cycling culture in Prague while cycling. All the other pedalists were either serious cycling aficionados with padded shorts and enviable calves or foreigners like me. Closest resemblance of sporting clothes I had with me to to wear was a pair of stretch jeans.  I also carried my hand bag with me... Ok it is a shoulder bag and looks almost sporty. Anyway, normal people don't seem to cycle around here like in Finland they do. Old ladies, teens, students, families.

ps. 6 hours later: my tushy hurts, can't sit straight.

Melkein metsäpäivä | Forest trekking, almost

Okei, ehkä Stromovka ei ole ihan sieltä aarnimetsien synkeimmästä päästä. Onhan siellä asfaltoidut polut, valot, penkkejä ja silleen. Mutta kuitenkin. Käveleksin Stromovkassa ja Trojassa joen varressa pari tuntia ja sain (lähi)luontoelämyksiä: musta orava, tsekkiläinen tikka ja Troijan hevonen. Paska fiilis katoaa pakostakin ulkona, tai ainakin lauhtuu ja haalistuu.

ps. kannattaa huomata aistikkaasti lehtikuvan alareunasta pilkistävä kengänkärki, se on just se je ne sais quoi .

I almost conquered the wild nature. Ok, Stromovka is not that wild trek with pavements, benches and lighs but nature anyway. I encounterd a black squirrel, czech woodpecker and a Trojan horse.

Shitty crappy mood fades outdoors unnoticed, 2 hours of walk outside was just what I needed today.





NB. The tip of my shoe on leaf photo, it's just what the composition was missing.

Keisarin uudet salaatit | Ave Caesar salad

Tunnustan: en vielä pystynytkään luopumaan kesäruoista. Aamulla teki hirmuna mieli caesarsalaattia ja eihän siinä muu auttanut kuin käydä hommiin.

Krutonkeja rapeaksi ruskistellessani leivinpaperi syttyi uunissa tuleen ja jouduin tekemään nopeita sammutustoimenpiteitä. Ehdin ajatella kuinka hyvän valokuvan liekehtivistä leipäpaloista olisi saanut, mutta en kuitenkaan ehtinyt napata kännykkää kun piti sammuttaa se tuli. Onneksi puolet leipäkuutioista pelastui.

Kastikkeesen ei siis tullut anjovista ja kananmuna oli keitetty. Ohje poikkesi aikaisemmin tekemästäni, eikä ollut ihan yhtä nannaa kuin the almost real thing. Romainesalaatti on kunnioitettavan jämäkkä ja rapsakka, ja selvisipä sekin että on olemassa tsekkiläinen versio parmesaanista, GranBohemia. Sama olemus, pähkinäinen mureneva koostumus ja maku mutta hintaa vähemmän kuin italiatuotteella.

Salaatin kanssa oli pakko maistella vähän valkoviiniä, tää menee nyt yhdeksi tissutteluksi tää elämä täällä. Oli hyvää, vaikka kastike ei täysin nappiin mennytkään. Kuva on vahinko-otos, mutta jotenkin niin söpö. Tästä voisikin tulla blogikuvaukseni uusi tyyli, vielä entistä epämääräisempi.

I woke up this morning yearning for caesar salad despite the temperature. Had no choice but to prepare it.

Crouton tray paper got on fire while in oven and I needed to perform some rapid extinguishing procedures. Had time to think about how great photo it would have been, but didn't have time to grab the camera. Luckily some of croutons were saved for salad.

No anchovy in the dressing, the egg was boiled. I remember making a better dressing before, but this was also well edible. I really like the crispy and chonky texture of romaine salad, plus I found out there is a parmigiano-like czech cheese GranBohemia. Almost as nutty, crumbly and tasty and not nearly as expensive.

It was just necessary to have some Chardonnay with salad. The photo is an accidential snapshot, but somehow so cute it had to be published. This could be the new style of my blog shootings... Even worse than before.

Unileirielämää dj:n kanssa | Dream camping with DJ shadow

Oi wau, DJ Shadow haluaa viettää viikonlopun kanssani. Hän on varannut meille mökin, luvassa on romanttinen kohtaaminen. Tai sitten ei. Mökki on ankea ja vaatimattomasti varusteltu, se on sisustettu vaalealla puulla ja näyttää aivan saunalta. Loppujen lopuksi joudumme vaihtamaan mökistä telttaan, jossa sitten pitäisi viikonloppu saada kulumaan.

Shdow'lla on mukanaan matkalaukulliset cd-levyjä ajanvietteeksi, se sekä loukkaa tunteitani että naurattaa: eihän meillä ole mukana cd-soitinta, pattereita eikä teltassa ole luonnollisestikaan sähköä.


Oh wow, DJ Shadow wants to spend a weekend with me. He has reserved us a cottage for a romantic getaway. Not. The cottage is trashy and primitive and finally we are downgraded to spend our weekend in a tent.

Shadow has brought suitcases with cds for his entertainment. That hurts my feelings a little, at the same time it makes me laugh as there is no electricity in the tent and he doesn't have any device to play the cds with.

Melkein läsnä, melkein poissa | Between presence and absence

Viimein näin Jakub Schikanederin näyttelyn Wallensteinin ratsastuskoulun tiloissa. Näyttelyaikaa pidennettiin onnekseni, se on auki tammikuun 2013 loppuun. Selvisi samalla myös se, miksi pari kertaa aikaisemmin gallerian sisäänkäyntiä etsiessäni olen harhautunut aina palatsipuutarhoihin, sis. käynti ei olekaan kadun puolella vaan Hradcanskan metroaseman kupeessa.

Pidän Schikanederin töistä hillittömästi, niissä vetoaa surumielinen valo, usva, ilta, yksinäiset kulkijat, udusta kohoavat patsaat, poissaolo. Nyt näin  ulkokuvien lisäksi interiöörejä (joihin olen jostain syystä höpelönä muutenkin) ja niissä puolestaan on vahva läsnöolon tunne. Joku on vain pistäytynyt käymään kuvan ulkopuolella, jättänyt valon päälle tai puutarhapöydän ääreen puoliksi juodun kahvikupin. Koira odottaa kärsivällisenä pöydästä mahdollisesti putoavia makupaloja, joten omistaja ei voi olla kaukana.

Tiivistunnelmallinen, rauhallinen ja kaunis kaunis kaunis kokoelma. Näyttelyn jälkeen ratikalla kuvien siltojen yli meneminen oli niin toisesta maailmasta kuin olla voi. Keskiviikkoiltana oli sitäpaitsi Schikaneder-keli, sankka usva jonne oli helppo eksyä ja kadottaa joko itsensä tai kaupungin.
Kuvat Prahan kansallisgallerian Schikaneder-sivustolta.

Jakub Schikaneder appeals to me with his melancholy, misty, lonely exteriours. It is just possible to identify them depicting Prague bridges, streets and buildings. Dusk, lonesome figures and strong feeling of absence. Now seeing first time his interieurs I must add also feeling of deep presence into my description. Like someone just popped out of the picture, leaving the lights on and coffee cup half empty. The dog awaits for crumbs falling from garden table, so the owner can't be very far.

Dense, atmospheric, calm and peacful exhibition. Afterwards riding a tram across the same bridges made me feel very lightheaded and otherworldly. Besides it was a Schikaneder fog on Wednesday night, the kind of fog you can easily lose yourself into.  Pictures linked from Prague National Gallery Schikaneder site.

Kaikki kohdallaan -munakoiso | Ode to aubergine

 Voiko olla kauniimpaa vihannesta kuin mustanpuhuvan violetti munakoisopallero? Tykkään hurjasti, pelkkä kypsyvän vihanneksen tuoksu saa veden kielelle. Eilen tein välimerellispaistoksen: mozzarellaa, basilikaa, koisoo, parmesaania... Kaikki kohdallaan. Annos oli sieltä työläämmästä päästä valmistella, ei aivan lasagnen tai moussakan veroinen mutta kaikenlaista pipertämistä ennen uuniinsaattamista. Maku lämpinänä erinomainen, ja haalean viileänä ihan loistava! Ohje alunperin Glorian parhaasta ruokakirjasta.

If there would be a beauty pageant for fruits and veggies, I would put my bet on aubergine. The gothic black purple color and the chubby essence is just irresistable. Not to mention the great taste.

Yesterday I prepared a mediterrean aubergine cassarole, and everything was just in equilibrium in it! Aubergine, mozzarella, fresh basil, parmigiano...Despite the many steps of the making process it was just great taste both hot and lukewarm. Ok, I admit it did stay 5 mins too long in the oven.

Kiemuraisen koristeellinen rappukäytävä | Stairway to ornate

Residenssin porraskäytävästä löytyy art nouveauta niin että hengästyttää. On kiekuraa ja kaarta joka lähtöön. Stukkokatto jäi vielä kuvaamatta. 

Art nouveau staircase at my residence. Every possible surface is decorated. even the floor tiles.

Tanakkaa tankkausta | Heavy dishes starting with mouss-

 Kesäruokien aika on ohi, totisesti. Moussaka online-ohjeen mukaan muutamalla oikaisulla, jälkiruoaksi halvaahto (hah), siis halva-mousse. Kun alkuun vetäistiin marinoitua Kolatun fetajuustoa ja päälle punaviiniä niin pikkuisen jouluaterian energiasisältö kohosi tuhansiin kaloreihin. Vieraat tarvitsivat energiansa illanvieton jatkoon ravitsemusliikkeessä, minä jäin potemaan puudutusaine- tai stressipäänsärkyä. Kuvassa on juhlijan P partybaskeri. Wow, sanon minä.

Moussakasta jäi pois konjakki (minkä ihmeen vuoksi sitä sinne laitetaan?), leivänmurut pohjalta, soijarouhe tomaattikastikkeesta. Valkopippurin sijaan meni mustaa eikä bechamel-kastikkeestakaan tullut bechamelia kun kananmunista oli kapelo. Juusto ei todellakaan ollut kefalotiria vaan perus-mozzarella-emmentalraastetta. Koska vertailukohtia ei järin paljon ole, tämä versio oli savolaisittain syömäkelpoinen eli hyvä.

Mousse oli sieltä tanakammasta päästä: halvaa ja keksimuruja Oatly-kauravaniljasoosin ja rahkan kera. Kuvan annos oli minulle liikaa, vieraat taisivat saada kuppinsa tyhjäksi.

Huomioitavaa on myös, että alkupalameze oli aseteltu aistikkaasti pikkujoulukuusen muotoon. Siitä ei tullut kuin tärähtänyt kuva, joten lukijat jäävät mielikuvituksen varaan.


Truly authentic moussaka with some shortcuts and shortages, halva mousse and christmas tree -shaped meze cheese plate. Heavy stuff!
Moussaka did lack soy flakes, cognac and bread crumbs. Accidentally added black pepper instead of white, cheese was not kefalotiri but mozzarella+emmental. Any way, end result was worth the hours preparing it and every dirty pot and pan in the house.

Halva mousse was also rich and full flavoured with vanilla sauce, curd and cookie crumbs. If there had been no headache, the pre-christmas party would have been just about perfect.  First photo reveals the sequined party beret of guest P. Wow effect!

Tämäkö on minun norsunluutornini | My ivory tower?

Olen uneksinut useita kertoja talosta, joka on korkea ja kapea, juuri yhden huoneen levyinen. Nyt juolahti mieleeni, että tällaista taloa myös torniksi kutsutaan.
 

Torniunissa pyrin aina katolle, ylimpään kerrokseen, ulos. Vaikka huimaa, pelottaa, hissi natisee, katolla tuulee, saatan pudota ja kauhistuttaa niin aina olen menossa sinne. Viime yönä ylin kerros oli numeroltaan 6,5. Ikivanha hissi huojahteli vaarallisesti matkalla ylös ja itse tornikin huojui tuulessa. Torni oli hotelli (ei kuitenkaan hotelli Torni), halusin huoneen sen katolta. Ei haitannut vaikkei huoneessa ollut kattoa, ja oikeastaan se ei ollut huone vaan tuulinen terassi. Korkeanpaikankammo halvaannutti jalkani, mutta silti kömmin hissistä katolle katsomaan ulos, alas ja ympärilleni.

 

I dream about thin and high buildings, the kind of buildings that are called towers. I always aim for the roof despite my vertigo, fear, wind, creaky old elevators and every other imaginable scary thing.

Still I need to get to the roof.

 

Last night I dreamt about a tower hotel. I rode the elevator to top floor, number 6,5. It was windy, the elevator and the whole tower swayed in storm. I had a penthouse reserved , or actually it was just a windy terrace. Although my legs were paralyzed from fear I just had to get there and look out, down and around me.

Arvokasta hiekkaa | Precious sand

Unessa kysyin joltakulta, mitä nukkumisen tai runsaan itkemisen jäljiltä silmäkulmiin kertyvä unihiekka tai rähmä oikein on, oikeasti. Luulin, että rähmä on rähmää, mutta ei. Vastaus oli paljon kauniimpi: itkuhiekka on kallisarvoista kuin sahrami tai platina, se kannattaa kerätä pieneen purkkiin talteen pahan päivän varalle.

In my dream I asked someone about sleepydust in eye corners. It also appears after heavy crying, and I wanted to know the consistency. I thought it would be just snot and mucus but the answer was much more beautiful: crying sand is valuable like saffron or platinum and it should be collected and stored in a small jar for a rainy day.

Teemapuistopa hyvinkin | Amusement park dream

Olen huvipuistossa, jonka teemana on tämä planeetta Maa. Puisto on erehdyttävän hyvin rakennettu toistamaan malliaan ja se on aika iso, melkein mittakaavassa 1:1 oikean Telluksen kanssa. Tai oikeastaan minua on kolme kappaletta. Yksi kävelee käsi kädessä jonkun kanssa rauhaisalla mukulakivisellä pihalla, toinen tallaa rokkifestareiden mudassa ja liejussa ja kolmas paheksuu sitä käsi kädessä kävelijää tuumien kuinka nörtiltä ja kesyltä se/minä näyttääkään.

There is an amusement park themed Planet Earth. It's huge, almost scale 1:1 with this our planet. I'm at the theme park, or rather three pieces of me. The first is walking hand in hand with some one, the other crawls in mud at a rock festival and the third disapproves the first one, wondering how geek, nerd and lame the first me looks.

Niinku meze | Kinda sorta meze

Tässä oli sitten viimeinen kesäruoka, ulkona on pakkasaste ja luntakin melkein. Tsatsikia, hummusta, paistettua mozzarellankaltaista juustoa (fake), purkkiviininlehtikääryleitä, pitaleipä ja pinjansiemeniä. Myönnytys talvikaudelle oli valkoviinin vaihto punkkuun, luomu-El Tesoro maistui jotenkin ihan lihalta. Kaikki oli hyvää - luonnollisesti, mutta feikkijuustossa ei oikein ollut potkua eikä yritystä.
Marraskuussa sit pataruokien ja haudutettujen kimppuun.

This was last of summer dishes, about time when the temperature is below zero. Tsatsiki, hummus, fake mozzarella, wine leaves (from can this time) with pita bread and pine seeds. Changing season requires red wine, organic El Tesoro tasted meaty but otherwise fine. Every dish was good - naturally, but the cheese was weak and trivial. From now on so long summer foods, welcome steaming pots, stews and long simmering November.

Talvi tulossa joo | Wintery dream

Ratikassa edessäni istuu nainen jolla on jos jonkinlaista kassia, pussia ja nyssykkää. Yksi kasseista on ääriään myöten täynnä hampaita. Kellertäviä, valkoisia ja joissain vähän vertakin juuressa. Nainen huomaa ihmettelevän katseeni ja selittää lintujen talviruokintakauden alkavan tänään. Ja niin on että aamulla herättyä maa oli valkoinen.

Sitting on a tram next to me is a woman with lots and lots of bags, purses and whatnots. One of the tote bags is full of teeth. White, yellowish, little blooded. I may look enquiring as the lady explains that the winter feeding season of birds has just started. And lo and behold! When I wake up, the ground is white.

Tuontiherkkuja | Imported goodies

Kyllä nyt minua hemmotellaan! Kuvassa hunajaa Sloveniasta ja sahramia Kreikasta, mukissa Medvidek Pu -(Nalle Puh-) teetä Prahasta. Tosin Pulle Nah ei suinkaan ole teetä nalleille vaan teetä nalleista... Incissa on 19% nallekarkkeja. Julmaa! Lisäksi kaapit on väärällään muita tuontiherkkuja, keittiö tuoksuu mausteilta ja hyvältä. Katsotaan millaisia postauksia niistä vielä syntyy.

The world is small. Friends have brought me honey from Slovenia and saffron from Greece. And here I am drinking tea from Prague made out of Pooh the Bear (candy versions, have not turned into carnivore). In addition to these goodies I have a lot of nice stuff to prepare delicacies. Kitchen smells good! Cuisine postings on their way!

Joku roti uniinkin | Puh-lease subconscious

Olen ihastellut unieni mielikuvituksellisuutta ja lennokkuutta, nyt se alkaa kolahtaa omaan nilkkaan. Uneksin asioidentilasta jota ei ole, mutta unissa se on aivan arkista, totta ja normaalia. Aamulla aina "vähän" harmittaa. Seuraavana yönä unissa second life etenee taas kuin se olisi totta :( Ei mitään erityisen innovatiivista, normaalijuttuja. PAITSI ETTÄ EI. Toivoisin mieluummin vaikka niitä zombitaisteluja.

Why must I keep on dreaming about reality&every day life that does not exist and wont ever exist? Dreams are just like normal life, except that not. And then in the morning have to wake up disappointed. Puhleez, rather zombie fightings or apocalyptics. They are as likely to become true.

Katutaidetta galleriassa | Gallery street art

Prahan pääkirjaston yhteydessä olevassa galleriassa on näytteillä useiden kansainvälisesti tunnettujen graffitintekijöiden töitä. Katutaide galleriassa on aika laimea ja vesittynyt juttu, onneksi näyttelyssä oli joitain hienoja töitä, kiinnostavan oloisia mutta tsekinkielisiä videoita ja ihana pahvilaatikko-käytävä-installaatio. Galleria oli myös täynnä yläkoululaisen näköisiä oppilaita, joilla ei ollut ollenkaan kiire pois taidenäyttelystä. Varsinkin kun yhden huoneen seiniin sai itse tehdä tägejä. Minäkin ikuistin statementini. Taisin ottaa kuvan jokaikisestä styöstä. Mutta kun tykkäsin.

National gallery at Prague main library exhibits international street artists. Bringing street art to gallery is quite a lame thing, luckily there were some fine works of art, interesting (czech language) videos and a cute cardboard box hallway installation! Visitor could do their own tags into walls of one room, I also wrote something immortal. Seems that I photographed each and every work on the gallery. But I liked them!

 

Katutaidetta kadulla | Street art

Silmä tarttuu nykyisin hanakasti graffitehin ja katutaiteeseen, tässä löytöjä Praha 7:n ja 9:n alueelta.

Some street art from Prague 7 and Prague 9.