222 Veggie vegan

Toinen Lontoon kasvisrafla oli tällä reissulla 222 Veggie vegan osoitteessa 222 North End Rd. Kaupunginosa West Kensington tai Hammersmith.

Kiva tuttavuus, harmillisen kaukana pelipaikoista mutta nyt sopivasti easybusin pysäkin kulman takana. Luomuolutta ja -viiniä, buffetlounas £7,50. Wokki oli tosi maukasta, samoin harvinaisen ei-etninen herkku punajuurisalaatti. Tänne voisin mennä mielelläni toistekin, vaikka illalla á la cartea kokeilemaan.

Beatroot

Lontoon Soho- ja Covent Garden-kierroksen jälkeen lounastettiin Beatrootissa (92 Berwick Street). Marraskuun lopussa oli niin lämmintä, että syötiin ulkona koska paikka on mikroskooppisen pieni. Vastapäätä torikauppias läksytti toista maksamattomista vuokrista paksulla cockneyn murteella josta oli lähes mahdoton saada selvää.

Annokset kootaan pahvirasiaan tiskiltä, ja hinta määräytyy rasian koon mukaan. Keskikokoinen annos maksoi muistaakseni viitisen puntaa, valikoimissa oli lasagnea, shepherd's pie linssiversiona ym. Ruokalajien erittelevä maistelu oli hankalaa, koska ne mössääntyi rasiassa salaatin kanssa sekaisin. Lasagnen vegaanijuusto oli ehkä parasta.

Ok pikalounaalle.

I pledge allegiance to rock'n'roll proletariat

Aloittaa muutkin kiertueensa meidän pikkukaupungista kuin Nightwish: eilen Danko Jones melkein täytti Kerubin. Huom. vain melkein täytti, what a shame.

Just tuoreimmassa Soundissa oli biisilyrikkajuttu, jossa mietittiin kuinka ja miksi suomen kielellä seksistä laulaminen on niin vähissä. Englanniksi aihepiiriin paneudutaan ihan toisella vakavuudella, myös Dankolla useampikin eroottissävytteinen viesti. Sen kunniaksi seuraava keikka-arviomiete on englanniksi: 'twas honest and vigorous hard working foulmouthed hardrocking. Superior! Vähän loppua kohti oli kitara epävireessä mutta se ei menoa haitannut.

Tästä mä niin diggaan:
Grab the keys, start the car, take me home to where my records are.
Hit the gas, take the open road, I'm turning on the stereo first thing when I get home.

Ps. mikä parasta, pääsin melkein jatkoille: näin unen jossa Dankon, JC:n ja rumpalin (mikä sen nimi on?) kunniaksi illastettiin Fennia-nimisen tanssilavan takahuoneessa. Pöydät notkui herkkuja, mutta kasvissyöjälle oli vain Mozartin muotoisia samosoita. Rumpali puristi mulle peukaloon muiston niin että luu murtui.

6 jäljellä, 104 tulossa

Hymynaama, hymynaama, hymynaama. Tänään laskettuna 6 työpäivän päästä alkaa 104 päivän loma ja opintovapaa. Jei!

Toki vapaalla on tehtävä se opinto, tarkemmin ottaen opinnäytetyö, mutta en jaksa murehtia siitä. Olenhan pusertanut joskus isomman opparin, joten eiköhän se siitä lutviudu.

Muita suunnitelmia on sitten sitäkin enemmän, matkailua tiedossa pitkään ja hartaasti ennen ja jälkeen luku- ja kirjoitusurakan, muutama viikko opparintekoa reissussa ollessakin.

Mikä mukavinta, töihin palatessa odottaa isoja mutta mukavia tehtäviä ja haasteita.