Maku. Siis vanhemmiten muuttuu joko kevyemmän tai raskaamman suuntaan, taiteenalasta riippuen. Nuorena luin (pakon edessä, osin) vakavaa ja ylevää korkeakulttuurista kirjallisuutta ja kuuntelin (osittain) kevyttä musiikkia. Vuosi vuodelta lukumaku kevenee ja musamaku rankistuu. Yhteispaino lienee sama kuin aina mutta mittasuhteet ovat muuttuneet.
Kollega totesi jotansakin että " kevyen musiikin kuunteleminen on mulle raskasta", ja niin se vain on. En tässä 13n päivän työputkessa nyt jaksa ryhtyä analysoimaan, mutta metallimusiikki on ihmisen psyykelle jotenkin katarttista, elävöittävää ja ylevää. Ja kyllä kolmella soinnulla + kolmessa minuutissa pitää pystyä operoimaan...
11.11.2009
Ei paniikkia, paniikki
Taas on duunisuma päässyt kasvamaan niin älyttömäksi, etten pysty muistamaan kerralla (useista kalentereista huolimatta) kaikkea mitä olen luvannut tehdä, valmistella, toteuttaa, suunnitella. Opiskelut siihen päälle.
Pitäisi stressata, stressaan vähän siitä etten stressaa. Koen etten koe olevani omnipotentti, mutta kun olen ihan varma että kaikki järjestyy. Olen näköjään rauhaisin mielin; ehdin ja muistan ja saan aikaan, ja lopputuloskin on OK. Vaikka nyt (kun vielä olisi aikaa) en saa aloitettua mitn. Epäproduktiivinen saamattomuuden tila kestää aina kuumeisen tekemisvaiheen loppumisesta seuraavan alkuun, välimalleja ei ole. En tohtisi ryhtyä ajanhallinnan kouluttajaksi tai mentoriksi.
Pitäisi stressata, stressaan vähän siitä etten stressaa. Koen etten koe olevani omnipotentti, mutta kun olen ihan varma että kaikki järjestyy. Olen näköjään rauhaisin mielin; ehdin ja muistan ja saan aikaan, ja lopputuloskin on OK. Vaikka nyt (kun vielä olisi aikaa) en saa aloitettua mitn. Epäproduktiivinen saamattomuuden tila kestää aina kuumeisen tekemisvaiheen loppumisesta seuraavan alkuun, välimalleja ei ole. En tohtisi ryhtyä ajanhallinnan kouluttajaksi tai mentoriksi.
11.09.2009
Sergei Lukyanenko: Twilight-tetralogia
Ei pitäisi kirjoittaa mitään, koska joutuu aina syömään sanansa... Nyt joudun vetämään takaisin huoleni urbaanin fantasian kliseisyydestä ja tylsyydestä. Olen lukenut venäläisen Lukyaenkon kirjoista kolme (viimeistä tarinaa vaille): Day watch, Night watch, Twilight watch ja päätösosa Last watch odottaa yöpöydällä.
Hyvän ja pahan tasapainon säilyttäminen on kokopäivätyötä. The Others, hyvät ja pahat vartijat kulkevat Moskovan kaduilla pitämässä huolta, vartioimassa ja tarpeen mukaan rankaisemassa. Villit ja rekisteröitymättömät ihmissudet, velhot tai noidat saavat sakkoja, vankeutta tai heidät eliminoidaan. Järjestys ennen kaikkea, järjestys ja periaatteet.
Tapahtumien keskiössä on Anton, keskinkertaisen voimakas hyvä paimen, joka joutuu sarjan edetessä miettimään hyvän ja pahan olemusta ja uudelleen muotoilemaan omia periaatteitaan.
Venäläisen yhteiskunnan ja nyky-venäläisen ihmisen sielunelämän kuvaus on sarjassa sivuosassa, mutta jo pelkästään se tekee kirjoista kiinnostavia. Muutenkin mallikasta kerrontaa, ei ladattu liian täyteen actionia, välillä vain tuumataan (ja otetaan vodkasnapsi).
Hyvän ja pahan tasapainon säilyttäminen on kokopäivätyötä. The Others, hyvät ja pahat vartijat kulkevat Moskovan kaduilla pitämässä huolta, vartioimassa ja tarpeen mukaan rankaisemassa. Villit ja rekisteröitymättömät ihmissudet, velhot tai noidat saavat sakkoja, vankeutta tai heidät eliminoidaan. Järjestys ennen kaikkea, järjestys ja periaatteet.
Tapahtumien keskiössä on Anton, keskinkertaisen voimakas hyvä paimen, joka joutuu sarjan edetessä miettimään hyvän ja pahan olemusta ja uudelleen muotoilemaan omia periaatteitaan.
Venäläisen yhteiskunnan ja nyky-venäläisen ihmisen sielunelämän kuvaus on sarjassa sivuosassa, mutta jo pelkästään se tekee kirjoista kiinnostavia. Muutenkin mallikasta kerrontaa, ei ladattu liian täyteen actionia, välillä vain tuumataan (ja otetaan vodkasnapsi).
11.08.2009
Italian muisteloruokaa
Jo reilu viikko sitten laadin vieraille antipasti-pöydän, jossa oli kaikenlaista aitoa ja feikki-italialaista. Appelsiinimarinoidut oliivit oli itselleni iloisin yllätys, raikas ja uudenlainen maku:
kalamata-oliiveja, raastettua appelsiininkuorta, fariinisokeria ja öljyä sopivassa suhteessa. Ylijääneen appelsiiniöljyn olisi voinut käyttää johonkin, en vain keksinyt innovatiivisempaa kuin salaattikastikkeen. Kalaan, jos sitä joku söisi?
Tiramisuun ostin savoiardi-keksejä, ja niistä makuun tuli sitruunainen vivahde. Syödessäni mietin lemon curdin lisäämistä seuraavaan tiramisuun; kahvin, sukklaan ja sitruunan yhdistelmä oli hyvä ja ikään kuin hienostunut ;) Tietäähän sen Fazerkin kun lanseerasi sitruuna-suklaapatukkansa.
kalamata-oliiveja, raastettua appelsiininkuorta, fariinisokeria ja öljyä sopivassa suhteessa. Ylijääneen appelsiiniöljyn olisi voinut käyttää johonkin, en vain keksinyt innovatiivisempaa kuin salaattikastikkeen. Kalaan, jos sitä joku söisi?
Tiramisuun ostin savoiardi-keksejä, ja niistä makuun tuli sitruunainen vivahde. Syödessäni mietin lemon curdin lisäämistä seuraavaan tiramisuun; kahvin, sukklaan ja sitruunan yhdistelmä oli hyvä ja ikään kuin hienostunut ;) Tietäähän sen Fazerkin kun lanseerasi sitruuna-suklaapatukkansa.
Justina Robson: Keeping it real
Sivulle 175 tjsp ihan mainio scifi-fantasia jossa kyborgi-neiti henkivartioi rokkitähti-keijua. Lila Black oli aika kiinnostava pakkaus kaikkine koneosineen ja keinoälyineen. Mm. seisaaltaan nukkumis/vartioimis-moodi olisi kätevä. Haukkumasana "satulalaukut" naisten paksuista reisistä sai uuden ulottuvuuden Lilan reisien asekätköistä. Toimintaa, ihan pätevät henkilöhahmot vaikkei Lilaa lukuunottamatta mitää erityisen omaperäistä. Siis sivulle 175 tjsp saakka.
Ja sitten, what the f... Aletaan olla aistillisia, vaatteet vähenee, tunnelma kuumenee ja koko teos muuttuu chick-litiksi eli turhanpäiväiseksi seksilätinäksi. Lila ehtii viettää himokkaita hetkiä niin vartioimansa keijun kuin pahimman vihollisensakin kanssa (spoilaus sallittu :P) Loppukliimaksi (hah, ei edes naurata) jää muiden kliimaksien varjoon ja tarina latistuu olemattomiin.
Miksi, oi miksi?
Mikä pettymys, naiskyborgeja harvemmin kohtaa kirjallisilla matkoillaan. Lila jatkaa eroottisia seikkailujaan sarjan muissa osissa, mutta goodbye tältä lukijalta.
Ja sitten, what the f... Aletaan olla aistillisia, vaatteet vähenee, tunnelma kuumenee ja koko teos muuttuu chick-litiksi eli turhanpäiväiseksi seksilätinäksi. Lila ehtii viettää himokkaita hetkiä niin vartioimansa keijun kuin pahimman vihollisensakin kanssa (spoilaus sallittu :P) Loppukliimaksi (hah, ei edes naurata) jää muiden kliimaksien varjoon ja tarina latistuu olemattomiin.
Miksi, oi miksi?
Mikä pettymys, naiskyborgeja harvemmin kohtaa kirjallisilla matkoillaan. Lila jatkaa eroottisia seikkailujaan sarjan muissa osissa, mutta goodbye tältä lukijalta.
EDIT: Strasbourg
Strasbourg oli ihanan kaunis ja kiva. Imaisen takaisin kaikki pahat ennakkopuheeni.
Maison Kammerzell oli tosi viehättävä vanha rakennus IHAN katedraalin vieressä ja kellot moikuivat sen mukaan vartin välein, ruoka ja viini erinomaista, modernin taiteen museo mukavin ehkä koskaan käymäni (Gustav Dorélla oma huone ja paljon Kandinskia joka aiheutti sydämentykytyksiä), maailman söpöin karkkikauppa... Voin vain kuvitella joulumarkkina-ajan!
Bussimatka Frankfurtista oli molempiin suuntiin tuskaa tietöiden takia, on se nyt törkeää että autobahnilla madellaan n. 10 km tunnissa. Muuten Luffen lento-bussi -yhteys toimi niin näpsäkästi kuin saksalaisen asian kuuluukin toimia. Menomatkalla minut upgreidattiin bisnesluokkaan, tosin jouduin sit syömään kuitenkin economy-kasvisuoan.
Voisin ehdottomasti käydä uudestaan, kesäkaudella tai viininkorjuuaikaan. Auton vuokraus olisi yhdessä kortillisen kanssa matkustaessa must-juttu, niin että pääsisi Riquewihriin, Colmariin ym. viinikyliin maistelukierrokselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)