Urbaaniähky

Hyväänkin voi kyllästyä. Olen lukenut viime kuukaudet urakalla urbaania fantasiaa, joka tuntui virkistävän erilaiselta eeppiseen miekkailuun ja magiikkaan verrattuna. Nyt genren kliseet ja konventiot alkavat ahdistaa niin että kohta on tauon paikka. Ah jos vain löytäisin kokonaisen uuden genren, nyt ilman vampyyreja, zombieita ja loup-garou'ita tai miten tuon sitten taivuttaisikaan. Succubukset ja muut demonitkaan eivät enää jaksa yllättää (tai no, eilisen Felix Castorin loppudialogi "Julietin" kanssa oli kieltämättä aika viehko).

Mitä seuraavaksi? Pitäisikö välillä katsella kuvataidetta?

Quint Buchholz

Joskus asiat liittyvät toisiinsa ja loksahtelevat kohdalleen... Työpaikan kahvihuoneessa oli postikortti, josta minulle tuli välittömästi mieleen Peter Hoegin Lumen taju. Kuvassa apina kuskaa miestä veneellä yössä. Kuva oli hieno, googlailin tekijällä ja kas kummaa:

a) Buchholz on tehnyt Lumen tajun kansikuvan
b) kotona vessan seinällä olevista postikorteista ihanin on Buchholzin kuva, samoin kuin ne ihqut kirjalle päivää sanovat heput. Olen miettinyt aina joskus vessassa istuessani, että pitäisi irrottaa kortti kehyksestä nähdäkseni kenen työ se on. No nyt ei tarvitse.

Tässä pari suosikkiani Buchholzin töistä, yllä Flug ja alla Leuchttorm

Tofu ja sisäsiisti lainalemmikki

Kuvassa helppohoitoinen mutta väliin äänekäs lemmikki-Marsu. Ei irtoa hilsettä eikä karvaa.






Ensimmäisen kerran sain tofuruoasta todella hyvää! Se vaati perusteellisen marinoinnin ja paistamisen, mutta wokista tuli nannaa (vaikkakin kovin vihreää).