Sitä se minun uneni tiesi

Monster magnet tulee, jos nyt ei takapihalle, niin Suomeen ja Eurooppaan syksyllä. Ehdin just takaisin Portugalista marraskuussa Tampereen keikalle, ja lokakuun aikana Müncheniin voisi lähteä Prahasta käsin. Ja/tai sitten joulukuun aikana jollekin keikalle Saksaan. Excellent!

Jasper Fforde: The Eyre affair

Vaihtoehtohistoria minun makuuni! Tässä versiossa vuoden 1985 Englannista populaari- ja korkeakulttuuri ovat vaihtaneet paikkaa: lapset keräilevät ja vaihtavat Henry Fielding-kortteja, lähiöissä rötöstelevät ja ottavat yhteen postmodernisti- ja renessanssinuorisojengit, aikuiset jonottavat play-along Richard III-n näytöksiin ja poliisilla on oma erikoisyksikkö romaanikäsikirjoitusten väärennöksiin ja varkauksiin samoin kuin vampyyreja vastaan tai aikavääristymien korjaamiseen.

Kirjallisuuspoliisi Thursday Next joutuu uransa vaikeimman tapauksen äärelle, kun kirjan pahis Acheron Hades (oo kuinka pahuutta tihkuva nimi... Thursdayn pomon nimi muuten on Victor Analogy) kidnappaa Thursdayn keksijä-enon joka on onnistunut keksimään proosaportaalin. Portaalin ja sitä operoivien lukutoukkien avustuksella on mahdollista päästä mihin tahansa fiktiiviseen maailmaan, ja Hades käyttää tätä mahdollisuutta tietenkin pahan tekemiseen: hän kidnappaa Jane Eyren Kotiopettajattaren romaanista ja aikoo vaatia tästä lunnaita. Eyrehän on kirjan brittiyhteiskunnassa sata kertaa Beckhamia tai Madonnaa suositumpi. Kauhistuneet lukijat joutuvat huomaamaan, kuinka romaanin teksti muuttuu kun Jane Eyre katoaa siitä. Miten käy Rochesterin ilman Janea? Onneksi Thursdaylla on sanansa sanottavana asiaan.

Tämä kirja jos jokin on spekulatiivista fiktiota, kirjailija Jasper Fforde on miettinyt mielessään entäs jos –kysymystä melko lailla perusteellisesti. Viihdyttävä, toiminnallinen ja ajatuksia herättävä. Tosin brittilukija saa kirjasta paljon enemmän kotikenttäetunsa vuoksi. Jatkoa seuraa, seuraavan osan nimi on lupaavasti Lost in a good book.

Kirjameemi

1. Kirja, joka muutti elämäni
Anja Kaurasen alkutuotanto: Sonja O, Tushka, Kultasuu.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu. Luen sen aina syksyllä, iltojen pimetessä. Se on hyvä sekoitus epätoivoa ja lohtua, poissaoloa ja lämmintä läsnäoloa.

3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Linnunradan käsikirja liftareille, siis se oikea. IRL Bo Carpelanin Muistan, uneksin. En osaa kuvitellla lukevani sen tyhjäksi tai kyllästyväni siihen.

4. Kirja joka teki minut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaksi
Elokuvat tekevät minut kevytmieliseksi ja huikentelevaksi, kirjat harvemmin. Toki luen paljon hilpeitä kirjoja, viimeksi selailin Salakuunneltua: mitä julkisissa paikoissa korviin tarttuu -kokoelmaa ja Iron Maidenin valokuvakirjaa ja olin hilpeä (syynä eka kirjassa ihmisten hömelyys ja tokassa kasarilook).

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Markus Zusakin Kirjavaras. Osasin odottaa kyyneliä jossain vaiheessa kirjaa.

6. Kirja, jonka toivon tulevan kirjoitetuksi
Clive Barkerin Abaratin osat III ja IV. En osaa nyt ajatella asiaa abstraktimmin, mikä asia pitäisi aukikirjoittaa kirjaksi. Oma esikoiskirjani kenties?

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Ankarasta miettimisestä huolimatta en keksi mitään. Ks. edellinen kohta, en jaksa/viitsi/osaa käsittää kysymystä kovin metafyysisesti.

8. Kirja, jota luen parhaillaan
Haruki Murakami: Lammasseikkailu
Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho
Saila Susiluoto: Missä leikki loppuu
Naomi Novik: The jade throne

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Murakami: Kafka rannalla
Orson Scott Card: Ender-sarja

Temple of my dreams

Tämä oli uni, siis.

Monster Magnet tuli keikalle lapsuudenkotini rantaniitylle. Kun bändin kuorma-autokolonna mateli pölyistä hiekkatietä pitkin, minä iloitsin: koko viikonloppu aikaa laittaa hiukset, meikata ja hankkiutua Daven kanssa kuvaan tai jotenkin lähempiin tekemisiin.

Viikonloppu kuluikin yllättävän nopeasti. Kuulin vain megaluokan bileiden ääniä ja huhuja varsinaisista rokkiorgioista, mutta kun olin itse valmiina mukaan, festari oli ohi. Artistit olivat lähteneet, tavoitin enää japanilaisen perheen pikku-Toyotalla. Itkin ja raivosin: MM keikkaili meidän takapihalla, ja minulle ei järjestetty audienssia! Potkin kiukuissani Toyotan etuoven lommolle ja mursin jalkani.

Jostain varjoisasta paikasta puun alta löysin katkeroituneen kitaristin (Phil Cavaino?), joka briiffasi minulle keikan kulun yksityiskohtaisesti: ”sitten tokan kertsin jälkeen tuli soolo, ja se meni näin:…” Laiha lohtu!

Markus Zusak: Kirjavaras

Vakavin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Samalla ilkikurinen, sanoisinko jopa että veikeä. Saksa, toinen maailmansota, juutalaisvainot, kuolema pienellä ja isolla K:lla. Historian isot asiat ja ihmiselämän pienen pienet asiat rinnastuivat kirjassa kauniisti toisiinsa.

Liesel-tytön vanhemmat ovat a) kommunisteja, poissa kuvioista [isä] tai b) sairaita, köyhiä ja kuolleita [äiti]. Liesel päätyy sijaiskotiin, jossa kiroillaan kovasti mutta rakastetaan myös. Hän tapaa Kuoleman useamman kerran kuin pienen tytön pitäisi, varastaa kirjoja, tappelee ja välttyy suutelemasta häneen rakastunutta sitruunankeltatukkaista poikaa. Lukija ei säästy itkulta.

Kuolema kertojana loi tarinaan uudenlaista jännitettä, erityisesti pidin Kuoleman malttamattomuudesta; hän spoilasi useampaan otteeseen tulevat tapahtumat koska ei millään malttanut olla paljastamatta jotain käännettä. Onneksi keräilijänä K toimi huomattavasti vastuullisemmin ja virheettömämmin.

Satuja, rewritten

Olen sattumalta lukenut peräjälkeen kolme kirjaa, joiden teemat liittyvät satujen tulkintoihin ja uudelleentulkintoihin.

Jonathan Carroll: Sleeping in flame

Walker Easterling elelee melko tyytyväistä elämää, kunnes hän havaitsee saaneensa taikavoimia. Hän näkee tapahtumia etukäteen, siirtää asioita ajatuksen voimalla, ym. sellaista tavallista.
Asiat mutkistuvat niin, että Walker joutuu poppamiehen oppiin (Inside the dog museum-kirjasta tuttu), ja alkaa selvittää tuntemattoman isänsä osuutta elämänsä ongelmiin. Grimmin veljesten Rumpelstiltskin-satu kietoutuu Walkerin elämään, ja hän joutuu käyttämään voimansa sekä mielikuvituksensa kaikki keinot pysäyttääkseen tapahumien kulun ja suojellakseen läheisiään. Taas puhutaan kuolemasta, uudelleensyntymisestä ja valinnoista. Ja koiratkin ovat kuvioissa mukana, nyt yllättävästi myös kissa!

Rumpelstiltskin ei ollut ainakaan alkuperäisnimellään minulle tuttu satu, ja sen yhdistäminen tarinaan vei aikaa. Suomessa ko. satu on julkaistu esim. nimellä Rimppakinttu. Kyse on kuitenkin siitä pahiskääpiöstä tms. joka antaa kolme mahdollisuutta arvata nimensä oikein tai lätty lätisee.

Frank Beddor: Looking glass wars

Tässä kirjassa kyytiä saa Liisa Ihmemaassa. Jos luulit, että tunsit tarinan, niin väärin meni. Kyse ei suinkaan ollut siitä, että Dodgson kertoi tarinan tutulle Alice Liddellille. Kyse oli siitä, että Alyss, Ihmemaan prinsessa joutui evakkoon 1800-luvun Englantiin ja adoptoitiin Liddellin perheeseen. Alyss erehtyi kertomaan Lewisille totuuden elämästään, ja tämä mokoma väänsi siitä lasten nonsense-sadun. Ihmemaa on vailla kuningatarta, ja Alyssia kaivataan takaisin. Tämä on kuitenkin sopeutunut viktoriaaniseen Englantiin niin hyvin että on menossa prinssin kanssa naimisiin. Miten käy Ihmemaan?

Idea on hieno, mutta valitettavasti monitaituri-tekijän (näyttelijä, stuntman, tuottaja, ohjaaja...) tulos ei täytä odotuksia. Tarinaan on tulossa jatkoa, mutta minun puolestani saavat olla rauhassa.

Kiinnostavin hahmo oli Irvikissa, joka jo alkuperäisessä (siis mikä nyt sitten on alkuperäistä?) tarinassa häälyy hyvän ja pahan välillä. Beddor viskaa kissan sille toiselle puolelle, ja tehokas tappokone siitä on tullutkin.

John Connolly: Book of lost things

Taas mielenkiintoinen kirjailija: Connolly on kuulemma tullut tunnetuksi dekkaristina/trilleristinä. En tunne hänen tätä tuotantoaan, nappasin kirjan Bordersista puhtaasti kannen ja takatekstin perusteella.

Joo joo, tiedän että pitäisi kirjoittaa kirjasta kertomuksena viattomuuden menettämisestä, lapsuuden ja aikuisuuden rajakynnyksestä ja blaa blaa blaa. Mutta enpäs kirjoitakaan. Vaan aloitan näin:

Varhaisteini-ikäisellä Davidilla ei mene hyvin. Äiti on kuollut ja isä mennyt naimisiin äidin hoitokodin johtajan kanssa. David on saanut rääkyvän pikkuveljen, lisäksi maailmansota painaa päälle.

Davidin uusioperheen puutarhaan putoaa saksalainen pommikone, siinä hässäkässä David pujahtaa puunkolon läpi fantasiamaailmaan. Hän sattuu päätymään kieroon ja ilkeään maailmaan josta löytyy vähän ystäviä mutta sitäkin enemmän painajaisunien olentoja. Tarinan lomassa kerrotaan satuja, mutta nekin ovat kieroutuneet ja vääntyneet kummajaismaisiksi ja makaabereiksi: Hannun ja Kertun Kerttu perii noidan paikan tappotyön jälkeen ja houkuttelee väsyneen veljensä loppujen lopuksi taloonsa, Lumikki on ylipainoinen kotiterroristi jne... Mikään ei ole kaunista ja satumaista, mikään ei pääty onnellisesti.

Tarina vei mukanaan, aiheutti kylmiä väreitä kieroudellaan ja julmuudellaan. Ainoastaan loppuratkaisuun olin vähän pettynyt pidin sitä turhan konservatiivisena. Kaiken tapahtuneen jälkeen!