Bookplussasta tulossa Naomi Novikin muut Temeraire-kirjat ja Garth Nix'in Keys to the Kingdom tiistai-perjantai. Superior Saturday ilmestyy kesän aikana, samoin Rick Riordanilta on tuloillaan 4-osa Percy Jackson-sarjaan.
Leffoja nähtäväksi jos ne tänne raukoille rajoille asti ennättää ennen DVD-tuotantoa: Lumottu lelukauppa, Marc Caron Dante 21, Dark Knight, SW Clone wars(?).
Keikkarintamalla seuraavasti: 18.7. Iron Maiden, 26.7. Mustasch, 9.8. Animal Alpha ja Stone(?), 19.8. Dropkick Murphys. Jiihaa! DM soittaa Malmössa kaupunkifestivaaleilla, se onkin juuri koko perheen piknikmusiikkia... Joku järjestäjistä on varmaan toivonut jotain vähän tanakampaakin tavaraa festareille maailmanmusiikin, chansonin ja paellan lisäksi. Vielä kun Hellacoptersin näkisin ennen kuin pillit pannaan pussiin. Jäähyväiskiertue kulkee turhan kaukana, jenkeissä ym. eli saattaa jäädä näkemättä *huoh*.
Matkalaukku pakkautuu siis elokuussa Ruotsiin ja Tanskaan, en olisi osannut kuvitella reissaavani naapurimaihin ihan hevillä. Mutta irkkupunkilla kyllä. Samalla reissulla voisi käväistä Prahassa kiinteistövälittäjien tykönä, kun se viimeksi meni käsille. Tai jossain.
Kun nyt vain selviäisi heinäkuusta niin sitten helpottaa (itsepetosta)
6.23.2008
6.20.2008
Vaniljainen mansikka-raparperipiirakka
Juhannukseksi tein tosi namilta kuulostavan vaniljaisen mansikka-raparperipiirakan. Ohje löytyi Vilijaanan blogista. Harmi ettei lopputulos ollut niin mehevä ja herkullinen kuin nimi antoi ymmärtää, mutta sainpa upotettua siihen viimeiset viime keväiset raparperit. Kuvan superkeltainen väri on ihan todellinen, valmis vaniljakastike on just noin keltaista!Pohja oli superhelppo tehdä, ainekset vain sekoitettiin. En oikein tykännyt sen koostumuksesta:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl sokeria
1 dl maitoa
1/2 dl juoksevaa margariinia
1 muna
Vuokaan levitetylle pohjalle pari desiä mansikoita ja pari desiä raparperia. Marjojen päälle 1 pss vaniljakastiketta, nesteen määrä n. puolet ohjeesta ja kastikkeeseen sekoitettuna muna. Paistoin
uunissa 200 asteessa n. 40 minsaa.
6.18.2008
Naomi Novik: His Majesty's Dragon
Lempeä, kaunis, uljas, jalo... Adjektiivit loppuvat kesken tämän aikuistenfantasian kohdalla. Realistisilta tuntuviin historiallisiin kehyksiin Napoleonin sotien ajasta on lisätty vain pieni mauste: ilmavoimat käyttävät liikkumiseen ja taisteluun lohikäärmeitä. Lohikäärmeet ovat (niin kuin niiden kuuluukin olla) älykkäitä ja pääasiassa hyväluontoisia, lentäjä ja lohikäärme viettävät tiivistä yhteiselämää kuten mikä tahansa muu työpari.
Merivoimien kapteeni Laurence joutuu vahingossa lohikäärmeen kapteeniksi/työpariksi, kun vallatun ranskalaislaivan ruumasta löytyy juuri kuoriutumassa oleva muna. Poikanen ottaa Laurencen omaksi ihmisekseen, ja niin ura merillä vaihtuu uraksi ilmassa. Ensijärkytyksestään toivuttuaan Laurence huomaa saaneensa parhaan mahdollisen ystävän Temerairesta. Pari päätyy koulutustukikohtaan, ja ennen pitkää joutuu tositoimiin hänen majesteettinsa ilmavoimissa. Temerairen lajimääritelmä on normaalia hankalampaa, mutta kirjan edetessä selviää millaisen aarteen Laurence on meritaistelussa löytänyt.
Ihminen ja lohikäärme ovat vertaisia, pari, yksikkö. Lohikäärme-tallielämä on kuvattu niin kauniisti (välillä myös julmasti), että kirjan taistelukohtaukset jäävät aivan toissijaisiksi. Älykäs, lempeä, utelias, ilkikurinen, Laurenceen pyyteettömästi kiintynyt Temeraire on kirjan kiistaton päähenkilö.
Jatkoakin on luvassa, tietokonepelisuunnittelija Novik on kirjoittanut jo 4 osaa Laurencen ja Temerairen yhteiselämästsä, lähdenkin tästä bookplus-kirjakauppaan etsimään jatko-osia... Ensimmäinen osa on myös suomennettu nimellä Kuninkaan lohikäärme.
Merivoimien kapteeni Laurence joutuu vahingossa lohikäärmeen kapteeniksi/työpariksi, kun vallatun ranskalaislaivan ruumasta löytyy juuri kuoriutumassa oleva muna. Poikanen ottaa Laurencen omaksi ihmisekseen, ja niin ura merillä vaihtuu uraksi ilmassa. Ensijärkytyksestään toivuttuaan Laurence huomaa saaneensa parhaan mahdollisen ystävän Temerairesta. Pari päätyy koulutustukikohtaan, ja ennen pitkää joutuu tositoimiin hänen majesteettinsa ilmavoimissa. Temerairen lajimääritelmä on normaalia hankalampaa, mutta kirjan edetessä selviää millaisen aarteen Laurence on meritaistelussa löytänyt.
Ihminen ja lohikäärme ovat vertaisia, pari, yksikkö. Lohikäärme-tallielämä on kuvattu niin kauniisti (välillä myös julmasti), että kirjan taistelukohtaukset jäävät aivan toissijaisiksi. Älykäs, lempeä, utelias, ilkikurinen, Laurenceen pyyteettömästi kiintynyt Temeraire on kirjan kiistaton päähenkilö.
Jatkoakin on luvassa, tietokonepelisuunnittelija Novik on kirjoittanut jo 4 osaa Laurencen ja Temerairen yhteiselämästsä, lähdenkin tästä bookplus-kirjakauppaan etsimään jatko-osia... Ensimmäinen osa on myös suomennettu nimellä Kuninkaan lohikäärme.
Paul Magrs: Something borrowed
Neiti Marple yliluonnolliseen potenssiin N. Englantilainen idyllinen pikkukylä Whitby on oikeasti varsinainen hornanportti, täynnä kauhutarinoiden kummajaisia. Päähenkilö Brenda on... jaa enpä kerrokaan heti... sanotaan vain että mielenkiintoinen hahmo. Varsinkin Brendan ullakolla kopistelevat.. ööö... asiat... ovat makaaberiudessaan hauskoja.
Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.
Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa.
Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.
Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa.
6.16.2008
Lenneskelyä
Huih. Vajaassa kahdessa viikossa been there, seen that, done that: Venetsia, Glasgow, Edinburgh, Cork, Wien ja Bratislava. Lontoo Stanstead erikoismainintana yhden päivän ajan :P. Voi Rynski mitä teet ekologiselle omatunnolleni! Millään ei tunnu olevan väliä kun pääsee Euroopan halki £5:n hintaan. Mutta tää on lopun alkua, tämän vuoden jälkeen ei enää lentomatkoja. Nyt 2008 sitten niin paljon kuin VISA ja pää kestää.
Kokemuksia:
Venetsiassa kiertelyyn riitti iltapäivä. Piskuisia taidegallerioita oli tosin paljon, niissä saattaisin viivähtää toisenkin päivän. Accademia jäi näkemättä, ja Guggenheim. Ei haissut eikä ollut kovin kallistakaan. Aurinkokuivatut tomaatit torilla, furlane-tohvelit, lasisormukset, naamiot, marmoripaperi, nahkatyöt ym... Kaikenlaista kivaa olisi ollut. Ja kaunistahan siellä oli. Ajoin sekä vaporetolla että traghetolla.
Skotlanti: Glasgow-Edinburgh 6-0. G ei mitenkään kaunis, mutta tavallinen eläväinen, ihmisten kaupunki. Voisin kuvitella opiskelevani tai muuten viettäväni arkea siellä. Kuulin haikeaa säkkipillisoitantaa ja naurattavaa murretta: anteeksi on 'sooo-Riii. Bussiasemalla oli 5 ihmistä ohjaamassa matkustajia bussiin: rahastaja, jonon ohjaaja, pilliin puhaltaja, lähtöhuudon huutaja ja kuski. Edi puolestaan näyttäytyi ruuhkaisen Royal Mile'n ansiosta tympeänä turistihässäkkänänä: kilttikrääsää, purkkihaggisia ja säkkipillimuzakia.
Brittein saarilla Borders-kirjakauppa on kyllä ihan ykkönen, mulla oli ale-kupongit mukana ja mukaan tarttui n. 8 kiloa kirjoja.
CORK: namu! Kesäisenä päivänä värikkäät talot ja ihmispaljous St. Patrick Streetilla, Triskel Art Centre ja Cork rocks for Rory-pippalot kruunasi reissun (varsinkin kun seuraava päivä Prahassa meni ihan pyllylleen).
Praha: jouduin raahaamaan rinkkaa koko päivän koska kirjasto ei ollut auki. En saanut asioita hoidettua, limsa-automaatti söi kolikot, Cantinassa melkein jouduin tiskaamaan kun yritin maksaa liian pienen laskun visalla, en löytänyt kirjakaupasta mitään luettavaa JA myöhästyin bussista Wieniin. Ajoin sitten taksilla bussin kiinni ja muiden matkailijoiden paheksuvien katseiden kohteena kaivelin taksikuskille viimeiset käteisvarani... Ei juomista 4 tunnin matkalle ja kamalan täysi bussi. Perillä Wienissä odotti nousuhumalainen muu seurue ja futisfanien täyttämä metro. Scheisse.
Mutta siitä se iloksi kääntyi: vietettiin muutama päivä Bratislavassa (NYT se kaupunki on kyllä nähty!) ja käytiin eläintarhassa sekä ratsastuskoulun harkoissa. Löysin Wienistä buchlandung-kirjakaupan, joka myy loppueriä ja varastoi suuret hyllymetrimäärät englanninkielisiä kirjoja. Sinne toistekin!
Paluu arkeen on aina niin tätä. Kevyttä surffailua lentoyhtiöiden sivuilla oireiden lievittämiseksi, jospa tää tästä taas arjeksi muuttuu. Ja jos sitten syyskuussa Alsaceen viinireissulle...??
Kokemuksia:
Venetsiassa kiertelyyn riitti iltapäivä. Piskuisia taidegallerioita oli tosin paljon, niissä saattaisin viivähtää toisenkin päivän. Accademia jäi näkemättä, ja Guggenheim. Ei haissut eikä ollut kovin kallistakaan. Aurinkokuivatut tomaatit torilla, furlane-tohvelit, lasisormukset, naamiot, marmoripaperi, nahkatyöt ym... Kaikenlaista kivaa olisi ollut. Ja kaunistahan siellä oli. Ajoin sekä vaporetolla että traghetolla.
Skotlanti: Glasgow-Edinburgh 6-0. G ei mitenkään kaunis, mutta tavallinen eläväinen, ihmisten kaupunki. Voisin kuvitella opiskelevani tai muuten viettäväni arkea siellä. Kuulin haikeaa säkkipillisoitantaa ja naurattavaa murretta: anteeksi on 'sooo-Riii. Bussiasemalla oli 5 ihmistä ohjaamassa matkustajia bussiin: rahastaja, jonon ohjaaja, pilliin puhaltaja, lähtöhuudon huutaja ja kuski. Edi puolestaan näyttäytyi ruuhkaisen Royal Mile'n ansiosta tympeänä turistihässäkkänänä: kilttikrääsää, purkkihaggisia ja säkkipillimuzakia.
Brittein saarilla Borders-kirjakauppa on kyllä ihan ykkönen, mulla oli ale-kupongit mukana ja mukaan tarttui n. 8 kiloa kirjoja.
CORK: namu! Kesäisenä päivänä värikkäät talot ja ihmispaljous St. Patrick Streetilla, Triskel Art Centre ja Cork rocks for Rory-pippalot kruunasi reissun (varsinkin kun seuraava päivä Prahassa meni ihan pyllylleen).
Praha: jouduin raahaamaan rinkkaa koko päivän koska kirjasto ei ollut auki. En saanut asioita hoidettua, limsa-automaatti söi kolikot, Cantinassa melkein jouduin tiskaamaan kun yritin maksaa liian pienen laskun visalla, en löytänyt kirjakaupasta mitään luettavaa JA myöhästyin bussista Wieniin. Ajoin sitten taksilla bussin kiinni ja muiden matkailijoiden paheksuvien katseiden kohteena kaivelin taksikuskille viimeiset käteisvarani... Ei juomista 4 tunnin matkalle ja kamalan täysi bussi. Perillä Wienissä odotti nousuhumalainen muu seurue ja futisfanien täyttämä metro. Scheisse.
Mutta siitä se iloksi kääntyi: vietettiin muutama päivä Bratislavassa (NYT se kaupunki on kyllä nähty!) ja käytiin eläintarhassa sekä ratsastuskoulun harkoissa. Löysin Wienistä buchlandung-kirjakaupan, joka myy loppueriä ja varastoi suuret hyllymetrimäärät englanninkielisiä kirjoja. Sinne toistekin!
Paluu arkeen on aina niin tätä. Kevyttä surffailua lentoyhtiöiden sivuilla oireiden lievittämiseksi, jospa tää tästä taas arjeksi muuttuu. Ja jos sitten syyskuussa Alsaceen viinireissulle...??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)